Havaintoja kentältä

Tinder puhuttaa edelleen – ja hyvä niin. Olisi graduni kannalta suhteellisen harmillista, jos koko sovellus olisi kärsinyt totaalisen inflaation sosiaalisia suhteita etsivien ihmisten keskuudessa. Toistaiseksi näin ei ole ollut, vaan aihe on herättänyt keskustelua oikeastaan kaikkialla, missä olen fyysisesti (tai virtuaalisesti) viime aikoina liikkunut.

Projektini lähestyy mielenkiintoisinta vaihettaan eli itse tutkimushaastattelujen tekoa. Tähän mennessä sovellusta on tutkimusmielessä lähestytty etupäässä kvantitatiivisesti ja huumoripainotteisesti mm. Pin the Fuck Ups –blogin loistavien Tinder-testien muodossa. Sekä nais- että miesnäkökulmasta tehdyt, erilaisilla profiileilla matcheja keränneet testit näyttivät aika karulla tavalla sen, kuinka naisilla sormi viuhtoo raa’alla prosentilla vasemmalle, kun taas mies heittää koko katiskan kerralla veteen, toivoen että saaliiksi uisi edes yksi kala.

PTFU-blogin testit kirvoittivat huikeat määrät kommentteja, joten odotan innolla hetkeä, jolloin Tinderin käyttäjät pääsevät itse kertomaan omia näkemyksiään, kokemuksiaan ja mielipiteitään koko ilmiöstä. Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, on tarkoitukseni lähiaikoina muotoilla ns. ”Wanted”-postaus, jolla etsin tutkimushaastattelujani varten mahdollisimman erilaisia Tinderin käyttäjiä eli tutkimustermein hyviä informantteja. Tämä postaus odottanee kuitenkin mahdollisesti uutta julkaisuympäristöä.

Uudesta julkaisuympäristöstä puheen ollen, kävin perjantaina täysin extempore-reissulla blogiportaali Blogbookin yksivuotissynttäreillä Helsingissä. Kokemus oli hieno ja odotan mahdollista yhteistyötä innolla. Illan antia oli mm. matchaaminen ja hupiviestittely Aatami etsii Eevaa –sarjan Tanjan kanssa sekä Tinderin – ja ylipäätään nykyisen deittailukulttuurin – ihmettely Kopposen Jorin seurassa. 

Aiemmin tekstissä mainitulla virtuaalisella liikkumisellani tarkoitan Tinder Plussaa. Vastoin aiempaa marmatustani otin ja maksoin tästä huikeasta lisäominaisuudesta teleporttailla ympäri maailman. Olen vielä pysytellyt Suomen rajojen sisäpuolella, mutta jossakin vaiheessa on ehdottomasti ”matkustettava” tinderöimään Pohjois-Koreaan. Maan Suuri Johtaja olisi varmasti mielenkiintoinen haastateltava tutkimukseen, koska veikkaisin kyseisen hahmon saaneen kaikki Tinderin käyttäjät matchiksi yhdellä sormen pyyhkäisyllä.

Tinderöinnin ja bloggaamisen ohella pitäisi kait tehdä itse graduakin. Vaikka teoriatekstiä on tähän mennessä syntynyt noin 25 sivua, on siinä vielä kosolti työstettävää ja lisättävää. Tällä hetkellä suurimpana ongelmana, sekä minun että ohjaajani mielestä, on aiheen rajaaminen. Aihe on sen verran herkullinen, että tuottaa varmasti vaikeuksia kääntää fokus riittävän pieneen osa-alueeseen koko ilmiöstä. Projektin kanssa saa siis varmasti vuodattaa vielä lukuisia, tuskaisia hikipisaroita.

Lopuksi vielä kuva minusta ja gradustani:

Ampuiko Tinder itseään jalkaan?

Tinder lanseerasi jokin aika sitten ilmaisen deittipalvelun rinnalle maksullisen Tinder Plus -ominaisuuden. Toimitusjohtaja Sean Radin mukaan uusi Premium-palvelu tarjoaa ratkaisun kahteen kysytyimpään ja toivotuimpaan ominaisuuteen: virheiden perumiseen (vahingossa vasemmalle heivattu profiili) ja Tinderöintiin ympäri maailman – yli hakuetäisyysrajojen. Plus-palvelu maksanee alle 28-vuotiaille 9,99 euroa kuukaudessa, tätä vanhemmille viisi euroa enemmän.

Lisäksi tykkäysten määrä on nykyisin rajoitettu ilmaiskäyttäjillä, ja rajan tullessa täyteen viheltää Tinder pelin poikki 12 tunniksi – ellet maksa kuukausimaksua. Plus-ominaisuuksilla sydäntä saa naputtaa niin paljon kuin sielu sietää. Tulevia uudistuksia perustajajäsen Radin mukaan on vielä tulossa mainostamisen muodossa. Tämän uuden ja uljaan Premium-julkaisun jälkeen on pakko kysyä: miksi, Tinder, miksi?

Seuraava ääneen ihmettelyni saattaa toki olla osaksi klassista muutosvastarintaa, tarvetta valittaa kaikesta uudesta ja rahastuksen tunnusmerkit täyttävästä toiminnasta, mutta mietitäänpä hetki, millä perusidealla ja ydinominaisuuksilla Tinder löi maailmalla läpi ja nousi puhuttelevaksi ilmiöksi:

Löydä lähelläsi olevia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita sinusta

Niin. Tämä Tinderin hienous vähenee uuden ”Passport”-ominaisuuden myötä. Kuulostaahan ajatus paperilla hauskalta: Tinderöidä omalta kotisohvalta suoraan Lontooseen, Pariisiin, Times Squarelle New Yorkiin, Hollywood-tähtien keskelle Los Angelesiin tai vaikka Rio de Janeiron rannoille. Voisin myös harkita Plus-ominaisuuden ostamista, jos pääsisin tsekkaamaan Pohjois-Korean ehtymättömän käyttäjätarjonnan. Mutta vakavasti ottaen uskon ominaisuuden johtavan yhä enemmän siihen, että Tinderin käyttäjät testaavat vain omaa markkina-arvoaan, eikä ajatus 10 000:n kilometrin päästä matchaavan käyttäjän tapaamisesta kuulosta kovinkaan realistiselta.

Deittailu on nopeaa, helppoa ja kaikille ilmaista

Tinder on ollut miellyttävää vapaa-ajan viihdettä, jossa yhtenä viehätyksenä on ollut termi ”YOSO” (You Only Swipe Once). Kevyen ja nopeatempoisen sovelluksen raadollisuuteen on kuulunut mahdollisen elämänkumppanin kadottaminen sovelluksen syövereihin vahinkopainalluksen seurauksena. Uusi ominaisuus antaa nyt mahdollisuuden kumota tällaisen virheen. Kumoamistoiminto ei välttämättä uudistuksena ole huono, mutta halutaanko mm. tästä ominaisuudesta maksaa yli sata euroa vuodessa? Olisi toki hienoa  kaivaa sama profiili uudestaan esiin ja pyyhkäistä se oikealle vain huomatakseen, ettei käyttäjästä olisi tullut matchia alkujaankaan.

Pahinta närää aiheuttavaa kuitenkin ilmaisversioon tullut tykkäysraja. Tykkäysrajoitusta voidaan perustella sillä, että ominaisuus rajoittaa bottikäyttäjien/huijausprofiilien toimintaa, mutta toisaalta kuukausihinnan maksaminen laillistaa tämänkin touhun. Sean Rad kertoo tykkäysrajan takana toimivan algoritmin olevan yksilöllinen, eikä valtaosa käyttäjistä tule tähän rajaan koskaan törmäämään.

Olen kuitenkin kuullut rajan tulleen täyteen joillakin käyttäjillä hyvinkin nopeasti täysin normaalin sovelluksen käytön aikana. Entä jos käyttäjän mielestä jokainen vastaantulija on jatkoon laittamisen arvoinen? Toisin sanoen krantulle käyttäjälle sovellus pysyy ilmaisena, kun taas rimaa matalammalla pitävä joutuu raottamaan kukkaron nyörejään – sikäli mikäli tämä ei suostu Tinderin asettamaan 12 tunnin pelikieltoon.

Viimeisenä vielä hinnoittelusta. Oma mielipiteeni (ilman käyttökokemusta) on, että Plus-ominaisuuden hinta on liian kallis. Tätä suurempi virhe on kuitenkin Tinderin harrastama ikärasismi. Olisi hauska tietää, mistä hatusta ainakin Suomessa rajana toimiva 28 ikävuotta on vedetty, mutta 28-vuotta täyttäneet joutuvat maksamaan lisäherkusta viisi euroa enemmän kuukaudessa. Erottaakohan tätä menoa seuraava hinnoittelumuutos miehet ja naiset toisistaan? Pitäisiköhän hinnan tuplaantua joka sadannen Tinder-parin kohdalla?

Purnauksesta huolimatta saatan – tutkimusmielessä tietenkin – testata loppukeväästä tai alkukesästä maksullista lisäominaisuutta, koska tuohon aikaan aion hyödyntää Tinderiä mm. tutkimushaastateltavien löytämiseen. Mielelläni en tämän hetken aivoitusten perusteella koko sovellukseen koskisi. En ymmärrä, miksi Tinder ei olisi voinut lähteä liiketoiminnassaan suoraan samalle linjalle mm. Facebookin kanssa ja panostaa ennemmin mainoksiin. Pelkään graduni ajankohtaisuuden vuoksi, että Tinder ampui itseään pahemman kerran jalkaan uudella Plus-ominaisuudellaan, eikä sovelluksen suosio tämän myötä tule seuraavan vuoden aikana ainakaan kasvamaan. Toivottavasti olen väärässä.