Ensitreffit alttarilla vs. Tinder

Tutustuin muutama viikko takaperin – osittain pakon sanelemana – ohjelmaformaattiin Ensitreffit alttarilla. Ohjelman konsepti on radikaali, mutta kieltämättä mielenkiintoinen. Ensimmäistä jaksoa katsoessani en voinut välttyä vertailemasta Ensitreffejä Tinderiin. Asetelma on mielenkiintoinen: toisessa etsitään tosirakkautta ja pitkäaikaista elämänkumppania, toinen taas mielletään kevyempien suhteiden etsimiseen ja hauskanpitoon tarkoitetuksi sovellukseksi.

Toinen eroavaisuus on se, että Ensitreffit alttarilla –ohjelmassa unelmien kumppanin etsinnässä eri alan asiantuntijat – psykologista ja seksuaaliterapeutista pastoriin – analysoivat omasta mielestään parhaiten yhteen sopivia pareja, mutta eivät voi tietää sitä, täyttävätkö toisilleen valikoidut partnerit toistensa ulkonäkökriteereitä. Sen sijaan Tinder perustuu nimenomaan ulkonäön ja ensivaikutelman perusteella tehtävään ratkaisuun siitä, miellyttääkö vastakkainen käyttäjä silmää. 

Ensitreffeillä ns. taustatyö on tehty valmiiksi, mutta on parista kiinni, löytyykö suhdetta kannattelevaa kipinää ja henkilökemioita. Tinderissä teknologia ratkaisee helppoudellaan sen, onko toinen osapuoli edes teoriassa kiinnostunut toisesta käyttäjästä, mutta jättää kaiken muun käyttäjien jatkotoimenpiteiden varaan.

Ensitreffien ensimmäinen tuotantokausi osoitti systeemin toimivan yllättävän hyvällä prosentilla. Myös ainakin omassa tuttavapiirissäni Tinder-parisuhteiden määrä on selkeässä kasvussa. Ensitreffit ja Tinder ovat siis erikseen erinomaisia, mutta yhdessä jopa ylivoimaisia. Molemmat täydentävät ominaisuuksiltaan toisiaan, joista toisessa ratkaistaan yhteensopivuus ajatusmaailman, toisessa ulkoisen olemuksen osalta. 

Toimivuudestaan huolimatta kumpaankin tapaan löytää kumppani suhtaudutaan epäillen ja ihmetellen. Voiko tällaista väylää pitkin löytynyt suhde todella toimia? Ensitreffit alttarilla on herättänyt konservatiivisissa ihmisissä närää, ja formaattia on pidetty törkeänä ja avioliittoa halventavana. Tinder on ehkä lähempänä yhteiskunnallista hyväksyntää, sillä älypuhelinkulttuuri on tehnyt nettideittailusta ennemmin trendikästä kuin epätoivoista. Silti sovelluksen käyttöön on yhä hankala suhtautua naama peruslukemilla.

Ihmisellä on kuitenkin perimmäinen tarve löytää itselleen jossakin vaiheessa elämänkumppani, joten jos ”perinteisiä ja hyväksyttävämpiä” väyliä pitkin ei niin sanotusti natsaa, niin miksei kokeilisi erilaista tietä? Onko sillä loppujen lopuksi väliä, kohtaako unelmien miehensä tai naisensa ensimmäistä kertaa alttarilla tai älypuhelimen näytöllä, joista toisessa ratkaisun tekee asiantuntijaraati, toisessa yksinkertainen sormenliike?

Lähelläsi ON uusia käyttäjiä

Yhdessä aikaisemmassa tekstissäni esittelin hunajakenno-teorian, joka koostuu seitsemästä sosiaalisen median rakennuspalikasta. Tässä tekstissä käsittelyn alla on palanen nimeltä läsnäolo (presence). Läsnäololla tarkoitetaan etupäässä sitä, että sosiaalisen median käyttäjä näkee, missä toinen käyttäjä on – virtuaalimaailmassa tai todellisuudessa. Esimerkiksi Facebookissa käyttäjä saa selville chat-ikkunasta, ketkä kavereista ovat milloinkin online- tai offline-tilassa.

Tinderin tapauksessa käyttäjän läsnäolosta jonkinlaista kuvaa antaa profiilissa lukeva teksti ”aktiivinen X aikaa sitten”. Tämä ominaisuus on ainakin lähipiirissä todettu suhteellisen epäluotettavaksi, eikä siitä kannata vetää varmoja johtopäätöksiä. Kirvestä ei siis kannata heittää kaivoon, vaikka treffiehdotukseen vastausta miettivä Tinder-pari näyttäisi olleen viimeksi aktiivinen kaksi päivää sitten.

Aktiivisuusmittarin sijasta huomio kiinnittyy Tinderissä ennen kaikkea käyttäjän maantieteelliseen sijaintiin. Gradulähteitä etsiessäni törmäsin sanahirviöön Location-based real-time dating (LBRTD). Termin perusteella koko sovelluksen ideana on näyttää nimenomaan lähellä olevia henkilöitä – reaaliaikaisesti. Löytämistoiminnon asetukset mahdollistavat kilometrihaarukan aina 161 kilometriin asti, joten Suomenkaan kokoisessa maassa vastaantulevien käyttäjien ei pitäisi ihan hetkessä loppua.

http://www.memecenter.com/search/tinder

Varmasti lähestulkoon kaikki Tinder-käyttäjät ovat törmänneet surulliseen ilmoitusviestiin: ”Lähelläsi ei ole uusia käyttäjiä.” Tämäkään ei välttämättä pidä aina paikkaansa. Tällaisessa tapauksessa hyväksi havaittu keino on siirtää asetusten kilometrimittaria muutama napsu suuntaan tai toiseen, jolloin sovellus hakee lähellä olevat käyttäjät uudelleen. Välimatkan vaihtelu tarjoaa siis runsaasti lisäpelattavaa.

Pari huomiota sijaintiin ja etäisyyksiin liittyen. Suoritin viime viikonloppuna pienen kaupunkimatkan noin sadan kilometrin päähän pääkaupunkiseudusta, joten ensimmäistä kertaa profiilini haki mm. Kehä III:n sisäpuolen Tinderöijiä. Tuona viikonloppuna ei ollut pelkoa lähialueeni käyttäjien loppumisesta, vaan käyttökokemus osoitti, millaiset massat Tinderissä loppujen lopuksi liikkuvat. Tinder-matkailu oli markkinointimielessä onnistunut, koska tilastojen mukaan blogi keräsi tukun uusia lukijoita. Alla helpohko kuva-arvoitus kaupunkivierailun kohteesta.

Toinen huomio koskee sijainnin vaikutusta Tinder-käyttäytymiseen. Virallista tutkimusta tai faktoja asiasta ei ole, mutta tuttavapiirissä olemme todenneet ainakin naisten juttelevan verrattaen helpommin miesten kanssa, jotka sijaitsevat niin kaukana käyttäjästä, ettei konkreettinen live-maailman näkeminen tule välttämättä milloinkaan ajankohtaiseksi. Ehkä sadan kilometrin päästä flirttailu on helpompaa ja stressittömämpää. Olisikin mielenkiintoista kuulla, minkälainen näkökulma naisilla on fyysisen sijainnin merkityksestä Tinder-keskusteluihin ja –käyttäytymiseen.  

Tinder - nykypäivän lavatanssit

Edellisessä kirjoituksessa lähestyin Tinderin ideaa peliarvostelun näkökulmasta. Keskeisenä teemana on koko ajan pyörinyt nimenomaan parinmuodostus, joten tässä tekstissä luon silmäyksen siihen, kuinka parinmuodostus on Tinderin vaikutuksesta muuttunut. Todennäköisesti tutkimusongelmakin tulee gradua ajatellen pyörimään digitaalisen parinmuodostuksen ympärillä.

Idea tähän kirjoitukseen syntyi keskusteluista astetta vanhempien ihmisten kanssa. Isäni päivitteli kerran Tinderistä puhuttaessa, että kylläpä on kaikki tehty helpoksi nykyään. Samaten kuntosalin saunassa vanhempi mies harmitteli kerran, miksei hänen nuoruudessaan ollut tällaista sovellusta. Isälleni totesin, että Tinderiä voisi jossain määrin verrata hänen nuoruutensa – tai miksei nykyisiinkin – lavatansseihin. 

Henkilökohtaiset kokemukset lavatansseista rajoittuvat yhteen muutaman vuoden takaiseen juhannukseen – ja silloinkin pelkkään observointiin kaljatuoppi kädessä. Lavatanssit ovat ilmeisesti monille viaton harrastus ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Mutta toisaalta harva myöntää olevansa Tinderissäkään ”tositarkoituksella.” Joka tapauksessa sekä lavatanssit että Tinder tarjoavat oivalliset puitteet parinmuodostukselle.

Eroavaisuuksia Tinderin ja lavatanssien välillä onkin sitten enemmän. Lavatansseissa on pääsääntöisesti miesten haku, mutta yleensä tietty aika illasta on varattu myös naisten haulle. Kieltäytyminen lavatansseissa ei ole suotavaa ilman pätevää syytä, vaan tanssiin tulisi lähteä sellaisenkin partnerin kanssa, joka ei ehkä silmää miellytä. Sen sijaan Tinderin perimmäinen ajatus on se, että sovelluksen teknologia estää ei-toivottujen parien syntymisen. Voisikin todeta, että Tinderissä sekä mies että nainen kysyvät samaan aikaan: ”saanko luvan?” Mikäli tanssi kiinnostaa, ilmoittaa sovellus parin syntymisestä. Muutoin käyttäjä jatkaa kohti seuraavaa ehdokasta.

Lavatanssien hienona piirteenä on tutustuminen ihmiseen todellisuudessa. Jutustelu hoidetaan livenä, eikä kilometrien päässä tarkasti valikoidun profiilikuvan takaa – vastausta mahdollisesti useita minuutteja miettien. Lisäksi ihmisestä voi nähdä saman tien, millainen hän oikeasti on. Tinder-profiili kun voi vääristellä totuutta, mikä taas saattaa ensitapaamisella kostautua ja aiheuttaa pettymyksen tunnetta.

Toisaalta vaikka lavatanssit ovat rehellistä parinmuodostusta parhaimmillaan, voi tanssitaidottoman olla hankala heittäytyä leikkiin mukaan. Tinder taasen tarjoaa vaihtoehdon ujommalle ihmiselle, eikä sovelluksen käyttö vaadi kuin yhteensopivan puhelimen käyttöjärjestelmän ja Facebook-profiilin.

Mielestäni hektinen nykymaailma kaipaisi enemmän lavatanssien kaltaista parinmuodostusta, jossa viehätys piilee partneriin tutustumiseen siinä hetkessä. Nykyään taas Tinderin avulla sovittuja treffejä edeltää usein perinpohjainen selvitystyö, jossa deittikumppanin Facebook- ja Instagram-profiilit syväluodataan läpi. Tämä taas lisää esiolettamuksia, joiden täyttäminen itse tapaamisessa voi olla stressaavaa.

Niin, kyllähän teknologia on periaatteessa tehnyt parinmuodostuksen helpoksi nykypäivänä, mutta toisaalta se on lisännyt myös vaatimuksia. Lavatansseissa tilanteeseen lähdetään puhtaalta pöydältä, ja tanssiin haku johtaa helpommin hieman syvempään tutustumiseen. Sen sijaan Tinderissä harvemmin Tinder-parin syntyminen johtaa mihinkään pintapuolista, virtuaalisesti tapahtuvaa keskustelua (jos sitäkään) suurempaan. Onhan se mukava tietää, että saattaisi kelvata tanssipartneriksi useammallekin, mutta eri asia on, päätyykö kenenkään kanssa itse tanssiin. Observointi kaljatuoppi kädessä voi jatkua nykypäivänäkin.