"Miten gradu edistyy?" Osavuosikatsauksen aika

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen aika lailla kolme kuukautta sitten. Hieman tätä ennen hämmensin sekä akateemisia piirejä että siviiliympäristöä koko aihevalinnalla. Tämä kirjoitus luo silmäyksen siihen, missä tällä hetkellä mennään ja antaa muutamia vastauksia matkan varrella heränneisiin kysymyksiin. Päivitystä kaipaa varmasti ylipäätään koko Tinder-gradun näkökulma, jota ensimmäisen kerran avasin tekstissäni Opinnäyte Tinderistä.

Kuten tällaisissa projekteissa usein käy, muuttaa lopullinen tutkimusongelma matkan varrella muotoaan. Nykyisellään se on seuraavanlainen: ”miten mobiilideittailusovelluksen käyttö muuttaa ihmisen käyttäytymistä sosiaalisten suhteiden muodostustilanteissa? Tiivistetysti pääteemoina ovat käyttäjän identiteetti ja annetun vaikutelman hallinta sekä teknologian avulla muodostuneet ihmissuhteet.  

Vaikka oma Tinderin käyttö on viimeiset pari kuukautta ollut sangen hiljaista, on sovelluksessa herännyt muutamia keskusteluita, joiden aloitusviesti on lähes poikkeuksetta ollut jonkin sortin variaatio seuraavasta tekstistä:

Kyllähän se edistyy. Lähteitä on kertynyt enemmän kuin on ehtinyt tarkemmin perehtyä. Tutkimussuunnitelma on hiottu lähestulkoon lopulliseen muotoonsa ja esitettykin pro gradu-seminaarissa. Blogitekstiä on kertynyt melkein tavoitteiden mukaisesti kirjoitus per viikko –tahtia ja itse virallista tekstiä olen naputellut vajaat kymmenen sivua. Aikataulussa ollaan.

Toinen kysymys, johon en ole tainnut antaa yksiselitteistä vastausta, on myös noussut esille Tinder-keskusteluissa:

Jos en totaalisesti tyri koulutukseni loppupuoliskoa, valmistun  vuoden lopulla kauppatieteiden maisteriksi, mutta tietojärjestelmätieteen puolelta. Monelle on tullut yllätyksenä, että informaatioteknologian tiedekunnan puolelta tämmöinen räpellys on syntymässä, mutta toisaalta ala vaikuttaa nykyään kaikkialla. Itse asiassa kyseiseen koulutukseen on haku auki.

Tätä blogia oli ainakin alkuun tarkoitus kirjoitella anonyymisti, vaikka toki viimeistään valmiissa työssä oma nimi tulee näkymään. Nimettömyys kuitenkin kaatui heti alkuunsa, kun YleX:n uutinen yhdisti verkkoidentiteetin oikeaan henkilöön. Ehkä tämä oli suotavaa, sillä sain aikanaan mm. seuraavanlaisen viestin:

Ehkä en ole tuonut tätäkään täysin virallisesti esille. Epäselvyyksien välttämiseksi laitettakoon selvennyksen vuoksi vielä profiilikuva, millä olen itse surffaillut Tinderissä koko projektini ajan.

Kaiken kaikkiaan blogini saama huomio on yllättänyt minut positiivisesti. YleX:n uutisen lisäksi olin otettu edellisen kirjoitukseni tiimoilta tulleesta Twiitistä, jonka kaltaiset palautteet innostavat jatkamaan projektin parissa puurtamista: 

Kävijämääräni sen sijaan räjähtivät nousuun Sami Kympinmetsästäjän ansiosta, joka käytännössä triplasi lukijakuntani ohjaamalla liikennettä omasta blogistaan minulle. Sami saattoi oman projektinsa juuri vähän aikaa sitten onnistuneesti päätökseen: Tämä tie on kuljettu loppuun. Onnea uusiin haasteisiin!

Minun projektini on vasta käynnistynyt, ja raskaimmat nousut ovat vielä edessäpäin. Kesä tulee silti varmasti olemaan mielenkiintoista aikaa tutkimushaastatteluiden ansiosta ja toivottavasti törmään tämän myötä moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Jos ei muuta, niin tämä blogi ja julkisesti annettu lupaus saada työ valmiiksi tiettyyn määräaikaan mennessä pakottaa viemään prosessia eteenpäin.Tästä on hyvä jatkaa.

Miten suhteet rakentuvat Tinderissä?

Pahoittelut parin viikon hiljaiselosta, mutta olen tuona aikana saanut jopa kirjoitettua varsinaista gradua – peräti kuusi sivua! Tekstiä on syntynyt sinne sun tänne. Pari kappaletta johdantoa, pari sosiaalisesta mediasta, hitusen Tinderin toimintalogiikasta ja jonkin verran epämääräistä teoriahömppää sijaintiperustaisista mobiilideittailusovelluksista. Muuten aika onkin kulunut lähteitä etsien ja työn rakennetta miettien.

Ongelmia on tuottanut ehkä eniten sosiaalisten suhteiden rakentumista käsittelevä teoriaosuus, joten tässä tekstissä koitan – omia aivosolujani samalla nyrjäytellen – hahmottaa vaiheittain, millainen suhteen muodostumisprosessi Tinderissä kutakuinkin mahtaisi olla. Viisivaiheinen prosessi on pintaraapaisu aiheeseen, jolle valmiissa tutkimuksessa tullee uhrattua yli kymmenen sivua.

1. It’s a Match!

Kun yksittäinen henkilö pelailee Tinderiään, ei suurimman osan kohdalla ehdi syntyä minkäänlaista suhdetta, koska ensimmäinen askel prosessissa on Tinder-pariksi tuleminen. Matchiksi tuleminen antaa jonkinlaista osviittaa mahdollisen suhteen synnyttämisestä, sillä molemmat osapuolet ovat osoittaneet kiinnostusta toisiaan kohtaan. Tässä Tinder eroaa todellisesta maailmasta, jossa kiinnostuksen merkkejä on hankalampi havaita. Jokaisen Tinder-parin kohdalla pelkkä matchaaminen ei välttämättä ole alku minkään suuremman, mutta se luo joka tapauksessa pohjan suhteen kehittämiselle.

2. Keskustelun avaaminen

Tinder-pariksi tuleminen avaa mahdollisuuden keskinäiselle keskustelulle. Riippuu käyttäjästä, mitä Tinderillä ylipäätään hakee, joten keskustelun avaamiseen on tuhat ja yksi eri lähestymistapaa. Usein osapuolista kiinnostuneempi toimii jäänsärkijänä. Onnistunut keskustelunavaus toimii ponnahduslautana prosessin jatkamiseen, mutta epäonnistuminen tuhoaa herkästi orastavan suhteen synnyn.

3. Itsestä kertominen/avautuminen

Kun alun muodollisuudet on onnistuneesti selvitetty, siirrytään yleensä kaksipuoliseen haastatteluun, jossa selviävät mm. kotikaupunki, työ- ja/tai opiskelupaikka, kiinnostuksen kohteet ja harrastukset jne. Mitä syvällisemmin itsestään toiselle henkilölle avaudutaan, sitä syvemmäksi suhde muodostuu ja luottamus lisääntyy. Tinderissä keskustelut jäänevät usein pinnallisiksi, eikä kuulumisten vaihtamisesta päästä juuri pidemmälle.

4. Siirtyminen toiseen viestintäpalveluun

Jossain vaiheessa keskustelua tulee vastaan hetki, kun Tinderistä haluaisi – mahdollisesti jumittavan viestisysteemin/kankeuden takia – siirtyä johonkin soljuvampaan viestintämediaan. Useimmiten tämä sovellus on WhatsApp. WhatsApp vaatii Tinder-parin väliseltä suhteelta tietyn luottamuksen, sillä sovelluksen käyttö vaatii henkilökohtaisen puhelinnumeron. Numeron lisäksi sovellus kertoo tarkemmin käyttäjän läsnäolon sekä mahdollistaa valokuvien ja videoiden lähettämisen suoraan yksittäiselle henkilölle.

5. Tinder-treffit

Ratkaiseva kynnyskysymys suhteen muodostusprosessissa on kohtaamisen sopiminen livemaailmaan. Treffeille suuntaaminen ei välttämättä vaadi WhatsApp-välikättä, vaan tapaaminen voidaan sopia jo itse Tinderissä. Kun tärskyt on lyöty lukkoon, loppuu teknologian tuoma apu sosiaalisen suhteen syntymisessä, ja jatko jää fyysisen itsensä esittämisen ja henkilökemioiden varaan.

Sellaista tältä erää. Pääsiäiseen on vielä kuukausi, mutta Tinder oli vallannut jo Pihtiputaan K-marketin:

Tinderpupu

Learn to Say Goodbye

Näin ystävänpäivän kunniaksi käsittelen tekstissäni Tinderistä poistumista – oli siihen syynä sitten elämänkumppanin löytyminen, totaalinen kyllästyminen tai mahdollisesti uuden ”tallennuksen” aloittaminen. Sovellus on ollut Suomessa pinnalla jo sen verran kauan, että luonnollista poistumaa on tapahtunut syntyneiden pariskuntien muodossa. Ajatelmiini haen insipiraatiota ystävieni bändin, Alexander in Parisin uuden ”Mirrored Minds”-albumin avauskappaleesta ”Learn to Say Goodbye.” Singlen musiikkivideoon pääset tästä.

Nights are light again,
and your feelings can deceive you once more.
I can take you out of here,
but I know it’s wrong.

Koska Tinderiä pidetään yleisesti ottaen kevyenä ja pinnallisena vapaa-ajan huvina, ei ajatusta ”Sen Oikean” löytymisestä pidetä välttämättä todennäköisenä. Asenteet saattavat muuttua ajan myötä, mutta ehkä vielä ”tavattiin Tinderissä”-tunnustus heitetään ilmoille hieman häpeillen. Mutta jos tällainen potentiaalinen kumppani sovelluksesta löytyy, poistetaanko koko profiili? Vai jätetäänkö Tinder pahan päivän varalle, odottamaan mahdollisia tulevaisuuden sinkkuaikoja? Ja onko korrektia ”pelata” Tinderiä enää seurusteluvaiheessa, koska siitä on tullut jo tapa?

So let me go
with all you ever wanted.
Better learn to say goodbye,
better learn to say goodbye.

Törmäsin aikanaan yhden Tinder-parini laittamaan hetkeen, jossa hän hehkutti elämänsä miehen löytymistä ja sovelluksen poistamista. Noin viikko ihannekumppanin löytymisestä ja julkisista hyvästeistä neiti kuitenkin teki paluun Tinderin maailmaan. Parempi onni ensi kerralla ja mahdollinen poistuminen hieman matalammalla profiililla?

So here we are again,
another love another war that you leave behind.
Feels like I lost the game,
but I know it’s right.

 Nykyisin ei ole päivääkään, etteikö vähintään yksi Tinder-pareista olisi poistunut. Syytä voi vain arvailla. Onko taustalla suhde, onko käyttäjä kenties loukkaantunut jostakin vai onko hän harrastanut vain yleistä karsimista? Paljon kylmempi tapa toimia taas on se, kun vasta matchiksi tullut ei-toivottu pari aloittaa heti keskustelun ja tästä panikoitunut käyttäjä deletoi lähestyjän surutta. Korrektimpaa olisi kieltäytyä kunniallisesti. Oli syy yksittäisen parin – tai koko Tinderin – poistamiseen mikä tahansa, voi sen tehdä tyylillä. Parempi oppia sanomaan hyvästit.

So let me go
with all you ever wanted.
Better learn to say goodbye,
better learn to say goodbye.

Alexander in Parisin muuhun tuotantoon pääset tutustumaan yhtyeen Facebook-sivulta. 

Disney-Tinder, osa 1

Varoitan jo etukäteen, että nyt rönsyilee suhteellisen pahasti, eikä teksti tarjoa itselle oikeastaan minkäänlaista näkökulmaa gradua ajatellen. Ainoa, ohuen ohut punainen lanka voisi olla se, että miten teknologia (kuvitteellisesti) muokkaa ihmisten välisiä rakkaustarinoita. Esimerkit juontavat juurensa Walt Disneyn rakastettavista klassikoista. Internetistä löytyy jo ennestään kosolti hauskoja Tinderin ja Disneyn sekoitushassutteluja, mm. tämä Tuhkimotarina.

Olen lukenut myös hauskoja Tinder-keskusteluja Disney-hahmojen välillä ja tämä kaveri on esittänyt Youtubessa parodisia kuvauksia siitä, mitä ”elää onnellisena elämänsä loppuun asti” voisi todellisuudessa tarkoittaa. Näiden innoittamana kehittelin omia pohdintoja aiheesta. Eli millaisia juonenkäänteitä Tinder voisi Disney-elokuviin tuodakaan. Kuvituksesta vastaa minua niin taiteellisesti kuin kielellisestikin lahjakkaampi siskoni.

Aladdin

Köyhä katurotta rakastuu kauniiseen prinsessa Jasmineen, mutta voiko ”hiomattomalla timantilla” olla minkäänlaisia mahdollisuuksia sulttaanin tyttäreen? Aladdin löytää kuitenkin sattuman kaupalla älypuhelimen, jonka sisällä asustava Tinderin Henki ryhtyy päähenkilön markkinointipäälliköksi. Henki muistuttaa jo alkutekijöissä, ettei hän voi pakottaa ketään matchiksi, vaikka Aladdin kuinka toivoisi. Ratkaisu onkin rakentaa päähenkilölle profiili, jossa hän esittäytyy hurmaavana prinssinä! Selfie-kusetusta parhaimmillaan.

Hengen promoaminen onnistuu ja prinssi Ali pääsee kuin pääseekin tapaamaan unelmiensa tytön live-maailmassa. Kapuloita rattaisiin asettaa kuitenkin sulttaanin visiiri, Jafar, joka paljastaa totuuden Aladdinin hämäävän Tinder-profiilin taustalta. Katurotta mikä katurotta. Satutarinalle sopivasti prinsessa ihastuu kuitenkin Aladdinin todelliseen minään. Oikeassa elämässä treffit olisivat todennäköisemmin jättäneet Alin käteen tyhjän arvan ja prinsessa olisi sipsuttanut närkästyneenä tiehensä. Tuskin Tinderin Henkikään olisi päässyt vapaaksi älypuhelimesta, vaan Aladdin olisi jatkanut raivokasta sydämen naputtamista sovelluksessa kahta kauheammin.  

***

                 

Pieni Merenneito

Toinen tarina kertoo pienestä merenneidosta, Arielista, joka on pelannut Tinderinsä vedenalaisessa maailmassa läpi. Sattuman kaupalla komea prinssi Erik tupsahtaa Arielin hakuetäisyyshaarukan sisälle ja matchihan siitä syntyy. Erikin visiitti veden alla loppuu kuitenkin lyhyeen, eikä tapaamista ehditä sopia. Kuningas-isä Triton ei suhtaudu suopeasti teinityttärensä kaipuuseen kuivalle maalle, joten Ariel hakee apua merinoita Ursulalta.

Ursula kyllä tarjoaa Arielille mahdollisuuden päästä sinne, missä unelmien prinssi vaeltelee, mutta vie vastapalvelukseksi merenneidon Tinderin. Motiivina ehkä katkeruus, kun vanhalla mustekalalla ei käykään enää flaksi tai omaan älypuhelimeen ei ole mahdollista Tinderiä asentaa.

Tälle tarinalle ei ole luvassa onnellista loppua, sillä Ariel ei osaa enää flirttailla sujuvasti  ilman deittailusovellustaan. Prinssikään ei usko Arielin olevan Se Oikea, koska tältä ei löydy Tinderiä. Sen sijaan Ursula ottaa kaiken hyödyn irti feikkiprofiilistaan Arielin kustannuksella ja saa todellisuudesta vieraantuneen Erikin rakastumaan itseensä. 

***

Tarkemmin ajateltuna sitä ohuintakaan punaista lankaa ei tainnut tässä kirjoituksessa olla, mutta silti luvassa on osa 2. Silloin pohditaan Tinder-näkökulmaa myrkkyomenan ja taikaruusun tilalle. Sitä odotellessa kiitoksia vielä siskolleni kahdesta ensimmäisestä kuvasta!

Pinnallista arviointia

Monesti kuulee Tinderiä haukuttavan pinnalliseksi sovellukseksi, jossa pelkkä ulkonäkö ratkaisee surutta. Tämä on kyllä monilta osin totta. Moni käyttäjä tunnustaa varmasti sortuvansa jossain vaiheessa ”pelaamista” siihen, että pyyhkii vastakkaisia käyttäjiä oikealle tai vasemmalle pelkän profiilikuvan perusteella, jolloin  positiivinen vaikutus tulisi tehdä parissa sekunnissa.

On harmillisenkin harvinaista, kuinka vähän ihmiset jaksavat avata koko profiilia, selata muita kuvia, tutustua rauhassa toisen käyttäjän esittelytekstiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Toki tätäkin harrastetaan, mutta usein lopullinen tuomio tehdään pinnallisesti vain sen perusteella, sattuuko ensimmäisenä näkyvä kuva miellyttämään silmää. En jaksa uskoa, että tyhjällä profiililla (ilman yhtään kuvaa) esiintyvät käyttäjät keräisivät kasapäin Tinder-pareja.

Mielestäni on kuitenkin fakta, että ensivaikutelma syntyy lähestulkoon poikkeuksetta ulkonäön perusteella – tapahtuipa kohtaaminen sitten Tinderissä, baarissa tai kaupan kassalla. Naiset, jotka repivät pelihousunsa Tinderin pinnallisuudesta, voisivat muistella vahtaamaansa Sinkkuelämää-sarjaa. (Älkää kysykö, miksi helvetissä minä tiedän seuraavan kohtauksen, mutta puolustukseksi on sanottava, että on hyvä tietää, mitä vihollinen ajattelee...)

Mutta joka tapauksessa jossain jaksossa oli kohtaus, jossa Carrie ja Charlotte istuskelevat jonkin kuppilan terassilla ja listailevat tukkimiehen kirjanpidolla paperille, keiden ohikulkevien miesten kanssa antautuisivat lemmenleikkeihin. Voi olla, että muistan väärin, mutta jotenkin tuntuu, että päätös tehtiin ulkonäön perusteella, eikä yhdenkään uroksen sielunmaisemaan perehdytty tarkemmin. Siinä esimerkki live-Tinderistä suoraan New Yorkin kadulta – sillä erotuksella, etteivät päähenkilöt saaneet tietää, olisivatko arvioinnin kohteena olleet miehet laittaneet heitä jatkoon. Vaikka tietäähän sen.

Toinen esimerkki. Olen nimittäin vakuuttunut siitä, että reaalimaailmassa (ei TV-sarjoissa) tapahtuvassa parinmuodostuksessa ulkonäkö näyttelee keskeistä roolia. En ole ainakaan kuullut tapauksesta, jossa vaikka yökerhossa mies tai nainen lähestyisi baaritiskillä kohdettaan ajatellen, että tuolla tyypillä on varmasti aivan mahtava luonne! Kyllä siinä useimmiten on taustalla jokin muu houkutteleva seikka. 

Summa summarum, ulkonäkö antaa ensivaikutelman, jonka jälkeen luonne ja muut piirteet ratkaisevat jatkopotentiaalin. Tinderissä tämä vain korostuu normaalielämää rankemmalla tavalla. Ja koska graduni on tietojärjestelmätieteeseen liittyvä tutkimus, haluan korostaa, että sovelluksen teknologia tekee pelitemmoltaan Tinder-pelistä pinnallisen, jolloin itse käyttäjät ovat ennemminkin uhreja. Don’t hate the player, hate the game.