Tarinoita Tinderistä - kerro omasi!

Vajaa kolme kuukautta gradun palautuksen, Tinder-tilin poistamisen ja opinahjosta valmistumisen jälkeen on jälleen intoa ja virtaa uutta projektia kohtaan. Ja projektin kohteena on toistamiseen vanha ja tuttu liekkisovellus.

Graduprosessini aikana kuulin monesta eri suunnasta kommentteja, kuinka ihmisillä olisi vaikka ja mitä kerrottavaa Tinderistä – ja sen aiheuttamista kommelluksista. Sanainen arkku olisi auennut niin kauneimmista kuin kauheimmistakin Tinder-kokemuksista.

Idea kokoelmateoksesta ”Tarinoita Tinderistä – käyttäjien kertomana ja asiantuntijoiden analysoimana” syntyi ensi kertaa ehkä jo vuosi takaperin, mutta tuolloin varsinainen tutkimustyö vei kaiken energian. Nyt pienen paussin jälkeen on aika hylätä akateeminen ajattelu ja hyödyntää Tinderin viihteellisemmän puolen potentiaali.

Kerroin ajatuksistani Tinder-graduni ohjaajalleni Katille. Hän innostui ajatuksesta ja päätimme ruveta keräilemään herkullisia tarinoita virallista kirjaa varten. Ennen ensimmäistäkään kirjoitettua sanaa piti tietenkin ottaa hieman promokuvia projektiin liittyen.

”Teen gradua Tinderistä” on nyt siis upgreidattu muotoon: ”Teemme kirjaa Tinderistä.”

Käytännössä tämä tarkoittaa tässä vaiheessa sitä, että tarvitsemme sovelluksen – nykyisten tai entisten – käyttäjien apua. Kustantajaa ei vielä kokoelmateokselle ole etsitty, joten tässä vaiheessa kokoamme mainioita kokemuksia mm. seuraavista aihepiireistä:

• Epäonnistuneet Tinder-treffit
• Romanttiset/täydelliset Tinder-treffit
• Parhaat/pahimmat iskurepliikit
• Kännisekoilut
• Seksiseikkailut
• Hyypiöt ym. omituisuudet
• Negatiiviset tai jopa surulliset sattumukset
• Onnelliseen suhteeseen johtaneet rakkaustarinat
• Kaikkea siltä väliltä
  

Mikäli tunnistit itsesi – tai tuttavapiirissäsi on sovelluksen tehokäyttäjiä – ota yhteyttä sähköpostiin tindermeister@gmail.com tai laita viestiä vaikkapa Instagramin puolella käyttäjälle @tarinoitatinderista. Ja löytyy tuota Tinder-tilikin. Facebook-sivut laitellaan pystyyn, kunhan olemme saaneet vietyä projektia astetta konkreettisemmalle tasolle.

Sekopäitä, seireenejä, söpöliinejä, salarakkaita, säälittävyyksiä, sinisilmäisyyttä vai sydänkäpysiä? Nyt pääset kertomaan oman tarinasi Tinderistä – ja toivottavasti näet sen vielä jonain päivänä kovakantisessa muodossa kauppojen hyllyillä!

Kiitos!

Onko Tinder tehnyt deittailusta kertakäyttökulttuuria?

Katsoin jonkin aikaa sitten Yle Areenasta nettideittailun maailmaan perehtyneen dokumentin ”Tyger tutkii.” Dokumentissa Tyger Drew-Honey nosti – Tinder yhtenä esimerkkinä – pinnalle kysymyksiä siitä, millainen nykyajan nettideittailuetiketti on, onko mahdollista sitoutua vain yhteen kumppaniin ja mitä uutta nykyteknologia on parinmuodostukseen tuonut.

Nettideittailua helpottavasta teknologiasta puhuttiin mm. haastattelujen muodossa niin positiiviseen kuin negatiiviseenkin sävyyn. Kaukana ovat ne ajat, kun vastapuolelle rustattiin rakkausrunoja kynällä ja paperilla. Toisaalta teknologia antaa mahdollisuuden harjoitella internetissä keinoja, joita voi mahdollisesti kokeilla myöhemmin tosielämässä. Kynnys lähestyä toista ihmistä on huomattavasti matalampi. 

Mobiilideittailusovelluksen tai nettisivustojen käyttö voi lisätä itseluottamusta, mutta eräs haastateltava totesi osuvasti kaikkien istuvan nykyisin vain kotonaan esittämässä muuta kuin ovat, sen sijaan että eläisivät kuin esittämänsä henkilö. Nykyään siis piileskellään älypuhelinten tai tietokoneiden näyttöjen takana, eikä uskalleta tarttua härkää sarvista.

Esimerkiksi Tinder tarjoaa ratkaisun – tai ainakin apukeinon – epäloogisen asian eli rakkauden löytämiseen loogisella järjestelmällä. Teknologia poistaa arpomisen ja epävarmuuden tunteen sekä antaa mahdollisuuden miettiä tarkemmin, millaisen kuvan itsestään vastakkaiselle osapuolelle välittää. Tästä huolimatta on kuitenkin aiheellista pohtia, onko tarjontaa jo liikaa? Dokumentissa pohditaan, pystytäänkö deittisovelluksen kautta sitoutumaan vai ajatellaanko seuraavan Tinder-pariksi napsahtavan olevan vielä edellistäkin kumppania parempi? Haittaako pinnallinen kyberdeittailu parisuhteen muodostamista?

Monet haastateltavat totesivat olevansa koukussa deittisovellukseen, mikä taas nakertaa suhteen osapuolten välistä luottamusta. Alitajuisesti etsitään aina parempaa tai itselle sopivampaa kumppania, koska vaihtoehtoja on niin runsaasti. Tyger vertaa deittisovelluksen käyttöä buffettiin: vaikka kuinka söisi, ei tule kylläiseksi. Aina haluaa kokeilla jotakin uutta.  

Tekeekö Tinderin käyttö sitten ihmisistä julmempia toisilleen? Dokumentti testasi ns. ”live-Tinderiä”, jossa vastaantulevan ihmisen tuli tehdä päätös, laittaisiko koehenkilön luonnossa tindermäisesti jatkoon vai ei. Todellisessa maailmassa pakkien antaminen oli roimasti haastavampaa ja koehenkilöt miettivät enemmän toisen osapuolen tunteita. Netissä torjuminen onnistuu yhdellä sormen liikkeellä.

Dokumentissa todettiin osuvasti, että mitä enemmän käyttäjällä on yhteyksiä (lue: Tinder-pareja), sitä eristäytyneempi olo hänellä on. Matchien määrä ei takaa välttämättä onnea. Näyttäisi myös siltä, että koska suhteenmuodostus on uusien deittailuteknologioiden ansiosta nopeutunut, ovat myös suhteet vastavuoroisesti lyhentyneet.

Käynnistän omassa projektissani kohta kampanjan, jossa etsin tutkimushaastateltavia kesän ajalle. Toivon, että haastateltavaksi löytyy vähintään yksi sellainen Tinderin (entinen) käyttäjä, joka on löytänyt pitkäaikaisen kumppanin sovelluksen kautta ja oman esimerkin avulla toimii vasta-argumenttina sille, että deittailusta olisi tullut nykymaailmassa kertakäyttökulttuuria.

Disney-Tinder, osa 1

Varoitan jo etukäteen, että nyt rönsyilee suhteellisen pahasti, eikä teksti tarjoa itselle oikeastaan minkäänlaista näkökulmaa gradua ajatellen. Ainoa, ohuen ohut punainen lanka voisi olla se, että miten teknologia (kuvitteellisesti) muokkaa ihmisten välisiä rakkaustarinoita. Esimerkit juontavat juurensa Walt Disneyn rakastettavista klassikoista. Internetistä löytyy jo ennestään kosolti hauskoja Tinderin ja Disneyn sekoitushassutteluja, mm. tämä Tuhkimotarina.

Olen lukenut myös hauskoja Tinder-keskusteluja Disney-hahmojen välillä ja tämä kaveri on esittänyt Youtubessa parodisia kuvauksia siitä, mitä ”elää onnellisena elämänsä loppuun asti” voisi todellisuudessa tarkoittaa. Näiden innoittamana kehittelin omia pohdintoja aiheesta. Eli millaisia juonenkäänteitä Tinder voisi Disney-elokuviin tuodakaan. Kuvituksesta vastaa minua niin taiteellisesti kuin kielellisestikin lahjakkaampi siskoni.

Aladdin

Köyhä katurotta rakastuu kauniiseen prinsessa Jasmineen, mutta voiko ”hiomattomalla timantilla” olla minkäänlaisia mahdollisuuksia sulttaanin tyttäreen? Aladdin löytää kuitenkin sattuman kaupalla älypuhelimen, jonka sisällä asustava Tinderin Henki ryhtyy päähenkilön markkinointipäälliköksi. Henki muistuttaa jo alkutekijöissä, ettei hän voi pakottaa ketään matchiksi, vaikka Aladdin kuinka toivoisi. Ratkaisu onkin rakentaa päähenkilölle profiili, jossa hän esittäytyy hurmaavana prinssinä! Selfie-kusetusta parhaimmillaan.

Hengen promoaminen onnistuu ja prinssi Ali pääsee kuin pääseekin tapaamaan unelmiensa tytön live-maailmassa. Kapuloita rattaisiin asettaa kuitenkin sulttaanin visiiri, Jafar, joka paljastaa totuuden Aladdinin hämäävän Tinder-profiilin taustalta. Katurotta mikä katurotta. Satutarinalle sopivasti prinsessa ihastuu kuitenkin Aladdinin todelliseen minään. Oikeassa elämässä treffit olisivat todennäköisemmin jättäneet Alin käteen tyhjän arvan ja prinsessa olisi sipsuttanut närkästyneenä tiehensä. Tuskin Tinderin Henkikään olisi päässyt vapaaksi älypuhelimesta, vaan Aladdin olisi jatkanut raivokasta sydämen naputtamista sovelluksessa kahta kauheammin.  

***

                 

Pieni Merenneito

Toinen tarina kertoo pienestä merenneidosta, Arielista, joka on pelannut Tinderinsä vedenalaisessa maailmassa läpi. Sattuman kaupalla komea prinssi Erik tupsahtaa Arielin hakuetäisyyshaarukan sisälle ja matchihan siitä syntyy. Erikin visiitti veden alla loppuu kuitenkin lyhyeen, eikä tapaamista ehditä sopia. Kuningas-isä Triton ei suhtaudu suopeasti teinityttärensä kaipuuseen kuivalle maalle, joten Ariel hakee apua merinoita Ursulalta.

Ursula kyllä tarjoaa Arielille mahdollisuuden päästä sinne, missä unelmien prinssi vaeltelee, mutta vie vastapalvelukseksi merenneidon Tinderin. Motiivina ehkä katkeruus, kun vanhalla mustekalalla ei käykään enää flaksi tai omaan älypuhelimeen ei ole mahdollista Tinderiä asentaa.

Tälle tarinalle ei ole luvassa onnellista loppua, sillä Ariel ei osaa enää flirttailla sujuvasti  ilman deittailusovellustaan. Prinssikään ei usko Arielin olevan Se Oikea, koska tältä ei löydy Tinderiä. Sen sijaan Ursula ottaa kaiken hyödyn irti feikkiprofiilistaan Arielin kustannuksella ja saa todellisuudesta vieraantuneen Erikin rakastumaan itseensä. 

***

Tarkemmin ajateltuna sitä ohuintakaan punaista lankaa ei tainnut tässä kirjoituksessa olla, mutta silti luvassa on osa 2. Silloin pohditaan Tinder-näkökulmaa myrkkyomenan ja taikaruusun tilalle. Sitä odotellessa kiitoksia vielä siskolleni kahdesta ensimmäisestä kuvasta!