Tinder tarjoaa käytännössä avoimen maailman, jossa seikkailla - joskin pelialueen voi rajata maksimissaan 161:een kilometriin. Pelaaja voi peliasetuksista määritellä myös sen, minkä ikäisiä vastapelaajia hän pelatessaan kohtaa. Juoni on yksinkertainen, sillä vastapelaajiin törmätessään pelaaja tekee päätöksen, haluaako olla näiden hahmojen kanssa vuorovaikutuksessa enää jatkossa.
Jos sekä pelaaja että vastapelaaja pitävät toistensa hahmoja miellyttävinä (pyyhkäisy oikealle), muodostuu näistä pelaajista Tinder-pari. Parinmuodostuminen avaa uusia ulottuvuuksia peliin, sillä Tinder-parit voivat keskustella ja jakaa kuvia keskenään. Tinder-parien määrä voi toimia eräänlaisena pelin onnistumisprosenttina - riippuen toki pelaajan omista tavoitteista.
Pelaajan tavoitteet määrittelevätkin käytännössä pelin vaikeustason. Jotkut seikkailevat Tinderin maailmassa vain katsellakseen muita hahmoja ja mitatakseen omaa markkina-arvoaan. Toiset taas vievät pelinsä kokonaan toiselle tasolle – jutellen keräämiensä Tinder-parien kanssa ja jopa sopiakseen tapaamisen virtuaalimaailman ulkopuolelle. Tapaamisen motiivit todellisessa maailmassa ovat jo asia erikseen.
Pelattavuudeltaan Tinder on todella nopea ja helppo omaksua, eikä se tarvitse kuin väsymättömän etusormen oikealle tai vasemmalle pyyhkäisemistä varten. Pelin ääniefektit ovat sangen pelkistettyjä, mutta sekä uudesta Tinder-viestistä että -parista ilmoittava merkkiääni voi olla yllättävänkin sykettä nostattava.
Mikäli pelaajasta tuntuu, että Tinder on jo kertaalleen pelattu läpi, voi hän poistaa edellisen tallennuksen ja aloittaa uuden pelin mahdollisesti hieman erilaisella hahmolla ja eri vaikeustasolla. Myös fyysinen liikkuminen uusille pelialueille tuo jälleen lisää hahmoja arvosteltavaksi.
Game over? |
Vaikeustasoja voidaan määritellä vähintään kolme:
Kaikki
jatkoon (Easy): pelaaja panostaa ennemmin määrään kuin laatuun. Hahmo tulee
todennäköisesti saamaan useita pareja, mutta peli voi muuttua tylsäksi ilman
vasemmalle pyyhkäisemisen (eli hylkäämisen) mahdollisuutta. Taktiikka sopii
aloittelijoille ja niille, jotka halajavat onnistumisen tunteita.
Valikoiva
pelitapa (Medium): pelaaja punnitsee tarkoin sen, haluaako olla syvemmässä
vuorovaikutuksessa vastakkaisten pelihahmojen kanssa. Hän saattaa myös tutkia
syvällisemmin, mitä ominaisuuksia vastapelaajalta löytyy
pelkän ulkonäön lisäksi ja täyttyvätkö asetetut vaatimukset. Tällöin Tinder-parit vastaavat laadultaan pelaajan
omia tavoitteita.
Kranttu (Brutal):
”Jos mikään ei riitä.” Pelaaja laittaa hädin tuskin ketään vastapelaajaa
jatkoon, jolloin koko Tinder-pelin idea kärsii. Jos jokainen vastaan tuleva
hahmo lentää sen kummempia miettimättä vasemmalle, ei pareja yksinkertaisesti
voi muodostua. Toki jos vaikeimmalla mahdollisella vaikeustasolla harvojen
miellyttävien pelaajaprofiilien joukosta syntyy pareja, ovat nämä todennäköisesti
korkeimmalla mahdollisella tasolla pelaavia laatutapauksia.
Kaiken kaikkiaan Tinder-peli on yksinkertaisuudessaan jopa pelottavan koukuttava, ja sen pariin palataan niin tylsillä luennoilla, bileiltoina kuin yksinäisenä krapulasunnuntaina kotisohvalla. Vaikka Tinder on etupäässä yksinpeli, on se mainiota viihdettä myös isommalla porukalla, jolloin peliin vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä. Tinder on kehittänyt pelille myös maksullista lisäosaa, joka mahdollistaa vapaamman liikkumisen pelimaailmassa - yli valtiorajojen. (Uutinen) Kuitenkin jo pelkkä ilmaisversio pelistä tarjoaa pelattavaa useiksi tunneiksi.
Arvosana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti