Pinnallista arviointia

Monesti kuulee Tinderiä haukuttavan pinnalliseksi sovellukseksi, jossa pelkkä ulkonäkö ratkaisee surutta. Tämä on kyllä monilta osin totta. Moni käyttäjä tunnustaa varmasti sortuvansa jossain vaiheessa ”pelaamista” siihen, että pyyhkii vastakkaisia käyttäjiä oikealle tai vasemmalle pelkän profiilikuvan perusteella, jolloin  positiivinen vaikutus tulisi tehdä parissa sekunnissa.

On harmillisenkin harvinaista, kuinka vähän ihmiset jaksavat avata koko profiilia, selata muita kuvia, tutustua rauhassa toisen käyttäjän esittelytekstiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Toki tätäkin harrastetaan, mutta usein lopullinen tuomio tehdään pinnallisesti vain sen perusteella, sattuuko ensimmäisenä näkyvä kuva miellyttämään silmää. En jaksa uskoa, että tyhjällä profiililla (ilman yhtään kuvaa) esiintyvät käyttäjät keräisivät kasapäin Tinder-pareja.

Mielestäni on kuitenkin fakta, että ensivaikutelma syntyy lähestulkoon poikkeuksetta ulkonäön perusteella – tapahtuipa kohtaaminen sitten Tinderissä, baarissa tai kaupan kassalla. Naiset, jotka repivät pelihousunsa Tinderin pinnallisuudesta, voisivat muistella vahtaamaansa Sinkkuelämää-sarjaa. (Älkää kysykö, miksi helvetissä minä tiedän seuraavan kohtauksen, mutta puolustukseksi on sanottava, että on hyvä tietää, mitä vihollinen ajattelee...)

Mutta joka tapauksessa jossain jaksossa oli kohtaus, jossa Carrie ja Charlotte istuskelevat jonkin kuppilan terassilla ja listailevat tukkimiehen kirjanpidolla paperille, keiden ohikulkevien miesten kanssa antautuisivat lemmenleikkeihin. Voi olla, että muistan väärin, mutta jotenkin tuntuu, että päätös tehtiin ulkonäön perusteella, eikä yhdenkään uroksen sielunmaisemaan perehdytty tarkemmin. Siinä esimerkki live-Tinderistä suoraan New Yorkin kadulta – sillä erotuksella, etteivät päähenkilöt saaneet tietää, olisivatko arvioinnin kohteena olleet miehet laittaneet heitä jatkoon. Vaikka tietäähän sen.

Toinen esimerkki. Olen nimittäin vakuuttunut siitä, että reaalimaailmassa (ei TV-sarjoissa) tapahtuvassa parinmuodostuksessa ulkonäkö näyttelee keskeistä roolia. En ole ainakaan kuullut tapauksesta, jossa vaikka yökerhossa mies tai nainen lähestyisi baaritiskillä kohdettaan ajatellen, että tuolla tyypillä on varmasti aivan mahtava luonne! Kyllä siinä useimmiten on taustalla jokin muu houkutteleva seikka. 

Summa summarum, ulkonäkö antaa ensivaikutelman, jonka jälkeen luonne ja muut piirteet ratkaisevat jatkopotentiaalin. Tinderissä tämä vain korostuu normaalielämää rankemmalla tavalla. Ja koska graduni on tietojärjestelmätieteeseen liittyvä tutkimus, haluan korostaa, että sovelluksen teknologia tekee pelitemmoltaan Tinder-pelistä pinnallisen, jolloin itse käyttäjät ovat ennemminkin uhreja. Don’t hate the player, hate the game.

Peliarvostelu: Tinder

Tinder on Applen IOS-järjestelmälle ja Googlen Androidille ladattavissa oleva parinmuodostuspeli, jonka laitteistovaatimuksena on aikaisemmin luotu Facebook-profiili. Tähän profiiliin pohjautuen pelaaja luo itsestään hahmon Tinderin ihmeelliseen maailmaan, jossa hän kohtaa esimerkiksi vastakkaista sukupuolta olevia hahmoja. Oman hahmon luominen perustuu etupäässä muutamaan valokuvaan pelaajasta, mutta hahmoa voi rikastuttaa kertomalla itsestään tiettyjä ominaisuuksia, kuten kiinnostuksen kohteita. Taktiikoita on monia.

Tinder tarjoaa käytännössä avoimen maailman, jossa seikkailla - joskin pelialueen voi rajata maksimissaan 161:een kilometriin. Pelaaja voi peliasetuksista määritellä myös sen, minkä ikäisiä vastapelaajia hän pelatessaan kohtaa. Juoni on yksinkertainen, sillä vastapelaajiin törmätessään pelaaja tekee päätöksen, haluaako olla näiden hahmojen kanssa vuorovaikutuksessa enää jatkossa. 

Jos sekä pelaaja että vastapelaaja pitävät toistensa hahmoja miellyttävinä (pyyhkäisy oikealle), muodostuu näistä pelaajista Tinder-pari. Parinmuodostuminen avaa uusia ulottuvuuksia peliin, sillä Tinder-parit voivat keskustella ja jakaa kuvia keskenään. Tinder-parien määrä voi toimia eräänlaisena pelin onnistumisprosenttina - riippuen toki pelaajan omista tavoitteista. 

Pelaajan tavoitteet määrittelevätkin käytännössä pelin vaikeustason. Jotkut seikkailevat Tinderin maailmassa vain katsellakseen muita hahmoja ja mitatakseen omaa markkina-arvoaan. Toiset taas vievät pelinsä kokonaan toiselle tasolle – jutellen keräämiensä Tinder-parien kanssa ja jopa sopiakseen tapaamisen virtuaalimaailman ulkopuolelle. Tapaamisen motiivit todellisessa maailmassa ovat jo asia erikseen.

Pelattavuudeltaan Tinder on todella nopea ja helppo omaksua, eikä se tarvitse kuin väsymättömän etusormen oikealle tai vasemmalle pyyhkäisemistä varten. Pelin ääniefektit ovat sangen pelkistettyjä, mutta sekä uudesta Tinder-viestistä että -parista ilmoittava merkkiääni voi olla yllättävänkin sykettä nostattava.

Mikäli pelaajasta tuntuu, että Tinder on jo kertaalleen pelattu läpi, voi hän poistaa edellisen tallennuksen ja aloittaa uuden pelin mahdollisesti hieman erilaisella hahmolla ja eri vaikeustasolla. Myös fyysinen liikkuminen uusille pelialueille tuo jälleen lisää hahmoja arvosteltavaksi.

Game over?

Vaikeustasoja voidaan määritellä vähintään kolme: 

            

Kaikki jatkoon (Easy): pelaaja panostaa ennemmin määrään kuin laatuun. Hahmo tulee todennäköisesti saamaan useita pareja, mutta peli voi muuttua tylsäksi ilman vasemmalle pyyhkäisemisen (eli hylkäämisen) mahdollisuutta. Taktiikka sopii aloittelijoille ja niille, jotka halajavat onnistumisen tunteita.

Valikoiva pelitapa (Medium): pelaaja punnitsee tarkoin sen, haluaako olla syvemmässä vuorovaikutuksessa vastakkaisten pelihahmojen kanssa. Hän saattaa myös tutkia syvällisemmin, mitä ominaisuuksia vastapelaajalta löytyy pelkän ulkonäön lisäksi ja täyttyvätkö asetetut vaatimukset. Tällöin Tinder-parit vastaavat laadultaan pelaajan omia tavoitteita.

Kranttu (Brutal): ”Jos mikään ei riitä.” Pelaaja laittaa hädin tuskin ketään vastapelaajaa jatkoon, jolloin koko Tinder-pelin idea kärsii. Jos jokainen vastaan tuleva hahmo lentää sen kummempia miettimättä vasemmalle, ei pareja yksinkertaisesti voi muodostua. Toki jos vaikeimmalla mahdollisella vaikeustasolla harvojen miellyttävien pelaajaprofiilien joukosta syntyy pareja, ovat nämä todennäköisesti korkeimmalla mahdollisella tasolla pelaavia laatutapauksia. 

 

Peli ei kuitenkaan kerää varauksetonta ylistystä osakseen. Useat kriitikot ovat valittaneet Tinderin pinnallisuudesta, jossa hahmon ulkonäkö on ainoa, joka merkitsee päätöksenteossa. Lisäksi peli on armottoman nopeatempoinen, sillä usein pelihahmo saa osakseen pari sekuntia huomiota, jonka aikana vastapeluri tekee päätöksen jatkoonpääsystä tai hylkäämisestä. Peli kärsii myös ajoittaisista jäätymisistä, jolloin lähetetyt viestit eivät välttämättä löydä kohdettaan.

Kaiken kaikkiaan Tinder-peli on yksinkertaisuudessaan jopa pelottavan koukuttava, ja sen pariin palataan niin tylsillä luennoilla, bileiltoina kuin yksinäisenä krapulasunnuntaina kotisohvalla. Vaikka Tinder on etupäässä yksinpeli, on se mainiota viihdettä myös isommalla porukalla, jolloin peliin vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä. Tinder on kehittänyt pelille myös maksullista lisäosaa, joka mahdollistaa vapaamman liikkumisen pelimaailmassa - yli valtiorajojen. (Uutinen) Kuitenkin jo pelkkä ilmaisversio pelistä tarjoaa pelattavaa useiksi tunneiksi.

Arvosana: