Monesti kuulee Tinderiä haukuttavan
pinnalliseksi sovellukseksi, jossa pelkkä ulkonäkö ratkaisee surutta. Tämä on
kyllä monilta osin totta. Moni käyttäjä tunnustaa varmasti sortuvansa jossain
vaiheessa ”pelaamista” siihen, että pyyhkii vastakkaisia käyttäjiä oikealle tai
vasemmalle pelkän profiilikuvan perusteella, jolloin positiivinen vaikutus tulisi tehdä parissa
sekunnissa.
On harmillisenkin harvinaista, kuinka vähän
ihmiset jaksavat avata koko profiilia, selata muita kuvia, tutustua rauhassa
toisen käyttäjän esittelytekstiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Toki tätäkin
harrastetaan, mutta usein lopullinen tuomio tehdään pinnallisesti vain sen
perusteella, sattuuko ensimmäisenä näkyvä kuva miellyttämään silmää. En jaksa
uskoa, että tyhjällä profiililla (ilman yhtään kuvaa) esiintyvät käyttäjät
keräisivät kasapäin Tinder-pareja.
Mielestäni on kuitenkin fakta, että
ensivaikutelma syntyy lähestulkoon poikkeuksetta ulkonäön perusteella –
tapahtuipa kohtaaminen sitten Tinderissä, baarissa tai kaupan kassalla. Naiset,
jotka repivät pelihousunsa Tinderin pinnallisuudesta, voisivat muistella
vahtaamaansa Sinkkuelämää-sarjaa. (Älkää kysykö, miksi helvetissä minä tiedän
seuraavan kohtauksen, mutta puolustukseksi on sanottava, että on hyvä tietää,
mitä vihollinen ajattelee...)
Mutta joka tapauksessa jossain
jaksossa oli kohtaus, jossa Carrie ja Charlotte istuskelevat jonkin kuppilan
terassilla ja listailevat tukkimiehen kirjanpidolla paperille, keiden
ohikulkevien miesten kanssa antautuisivat lemmenleikkeihin. Voi olla, että
muistan väärin, mutta jotenkin tuntuu, että päätös tehtiin ulkonäön perusteella,
eikä yhdenkään uroksen sielunmaisemaan perehdytty tarkemmin. Siinä esimerkki
live-Tinderistä suoraan New Yorkin kadulta – sillä erotuksella, etteivät
päähenkilöt saaneet tietää, olisivatko arvioinnin kohteena olleet miehet
laittaneet heitä jatkoon. Vaikka tietäähän sen.
Toinen esimerkki. Olen nimittäin
vakuuttunut siitä, että reaalimaailmassa (ei TV-sarjoissa) tapahtuvassa
parinmuodostuksessa ulkonäkö näyttelee keskeistä roolia. En ole ainakaan kuullut
tapauksesta, jossa vaikka yökerhossa mies tai nainen lähestyisi baaritiskillä
kohdettaan ajatellen, että tuolla tyypillä on varmasti aivan mahtava luonne!
Kyllä siinä useimmiten on taustalla jokin muu houkutteleva seikka.
Summa
summarum, ulkonäkö antaa ensivaikutelman, jonka jälkeen luonne ja muut piirteet
ratkaisevat jatkopotentiaalin. Tinderissä tämä vain korostuu normaalielämää
rankemmalla tavalla. Ja koska graduni on tietojärjestelmätieteeseen liittyvä
tutkimus, haluan korostaa, että sovelluksen teknologia tekee pelitemmoltaan
Tinder-pelistä pinnallisen, jolloin itse käyttäjät ovat ennemminkin uhreja. Don’t
hate the player, hate the game.
