Ampuiko Tinder itseään jalkaan?

Tinder lanseerasi jokin aika sitten ilmaisen deittipalvelun rinnalle maksullisen Tinder Plus -ominaisuuden. Toimitusjohtaja Sean Radin mukaan uusi Premium-palvelu tarjoaa ratkaisun kahteen kysytyimpään ja toivotuimpaan ominaisuuteen: virheiden perumiseen (vahingossa vasemmalle heivattu profiili) ja Tinderöintiin ympäri maailman – yli hakuetäisyysrajojen. Plus-palvelu maksanee alle 28-vuotiaille 9,99 euroa kuukaudessa, tätä vanhemmille viisi euroa enemmän.

Lisäksi tykkäysten määrä on nykyisin rajoitettu ilmaiskäyttäjillä, ja rajan tullessa täyteen viheltää Tinder pelin poikki 12 tunniksi – ellet maksa kuukausimaksua. Plus-ominaisuuksilla sydäntä saa naputtaa niin paljon kuin sielu sietää. Tulevia uudistuksia perustajajäsen Radin mukaan on vielä tulossa mainostamisen muodossa. Tämän uuden ja uljaan Premium-julkaisun jälkeen on pakko kysyä: miksi, Tinder, miksi?

Seuraava ääneen ihmettelyni saattaa toki olla osaksi klassista muutosvastarintaa, tarvetta valittaa kaikesta uudesta ja rahastuksen tunnusmerkit täyttävästä toiminnasta, mutta mietitäänpä hetki, millä perusidealla ja ydinominaisuuksilla Tinder löi maailmalla läpi ja nousi puhuttelevaksi ilmiöksi:

Löydä lähelläsi olevia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita sinusta

Niin. Tämä Tinderin hienous vähenee uuden ”Passport”-ominaisuuden myötä. Kuulostaahan ajatus paperilla hauskalta: Tinderöidä omalta kotisohvalta suoraan Lontooseen, Pariisiin, Times Squarelle New Yorkiin, Hollywood-tähtien keskelle Los Angelesiin tai vaikka Rio de Janeiron rannoille. Voisin myös harkita Plus-ominaisuuden ostamista, jos pääsisin tsekkaamaan Pohjois-Korean ehtymättömän käyttäjätarjonnan. Mutta vakavasti ottaen uskon ominaisuuden johtavan yhä enemmän siihen, että Tinderin käyttäjät testaavat vain omaa markkina-arvoaan, eikä ajatus 10 000:n kilometrin päästä matchaavan käyttäjän tapaamisesta kuulosta kovinkaan realistiselta.

Deittailu on nopeaa, helppoa ja kaikille ilmaista

Tinder on ollut miellyttävää vapaa-ajan viihdettä, jossa yhtenä viehätyksenä on ollut termi ”YOSO” (You Only Swipe Once). Kevyen ja nopeatempoisen sovelluksen raadollisuuteen on kuulunut mahdollisen elämänkumppanin kadottaminen sovelluksen syövereihin vahinkopainalluksen seurauksena. Uusi ominaisuus antaa nyt mahdollisuuden kumota tällaisen virheen. Kumoamistoiminto ei välttämättä uudistuksena ole huono, mutta halutaanko mm. tästä ominaisuudesta maksaa yli sata euroa vuodessa? Olisi toki hienoa  kaivaa sama profiili uudestaan esiin ja pyyhkäistä se oikealle vain huomatakseen, ettei käyttäjästä olisi tullut matchia alkujaankaan.

Pahinta närää aiheuttavaa kuitenkin ilmaisversioon tullut tykkäysraja. Tykkäysrajoitusta voidaan perustella sillä, että ominaisuus rajoittaa bottikäyttäjien/huijausprofiilien toimintaa, mutta toisaalta kuukausihinnan maksaminen laillistaa tämänkin touhun. Sean Rad kertoo tykkäysrajan takana toimivan algoritmin olevan yksilöllinen, eikä valtaosa käyttäjistä tule tähän rajaan koskaan törmäämään.

Olen kuitenkin kuullut rajan tulleen täyteen joillakin käyttäjillä hyvinkin nopeasti täysin normaalin sovelluksen käytön aikana. Entä jos käyttäjän mielestä jokainen vastaantulija on jatkoon laittamisen arvoinen? Toisin sanoen krantulle käyttäjälle sovellus pysyy ilmaisena, kun taas rimaa matalammalla pitävä joutuu raottamaan kukkaron nyörejään – sikäli mikäli tämä ei suostu Tinderin asettamaan 12 tunnin pelikieltoon.

Viimeisenä vielä hinnoittelusta. Oma mielipiteeni (ilman käyttökokemusta) on, että Plus-ominaisuuden hinta on liian kallis. Tätä suurempi virhe on kuitenkin Tinderin harrastama ikärasismi. Olisi hauska tietää, mistä hatusta ainakin Suomessa rajana toimiva 28 ikävuotta on vedetty, mutta 28-vuotta täyttäneet joutuvat maksamaan lisäherkusta viisi euroa enemmän kuukaudessa. Erottaakohan tätä menoa seuraava hinnoittelumuutos miehet ja naiset toisistaan? Pitäisiköhän hinnan tuplaantua joka sadannen Tinder-parin kohdalla?

Purnauksesta huolimatta saatan – tutkimusmielessä tietenkin – testata loppukeväästä tai alkukesästä maksullista lisäominaisuutta, koska tuohon aikaan aion hyödyntää Tinderiä mm. tutkimushaastateltavien löytämiseen. Mielelläni en tämän hetken aivoitusten perusteella koko sovellukseen koskisi. En ymmärrä, miksi Tinder ei olisi voinut lähteä liiketoiminnassaan suoraan samalle linjalle mm. Facebookin kanssa ja panostaa ennemmin mainoksiin. Pelkään graduni ajankohtaisuuden vuoksi, että Tinder ampui itseään pahemman kerran jalkaan uudella Plus-ominaisuudellaan, eikä sovelluksen suosio tämän myötä tule seuraavan vuoden aikana ainakaan kasvamaan. Toivottavasti olen väärässä.

Miten suhteet rakentuvat Tinderissä?

Pahoittelut parin viikon hiljaiselosta, mutta olen tuona aikana saanut jopa kirjoitettua varsinaista gradua – peräti kuusi sivua! Tekstiä on syntynyt sinne sun tänne. Pari kappaletta johdantoa, pari sosiaalisesta mediasta, hitusen Tinderin toimintalogiikasta ja jonkin verran epämääräistä teoriahömppää sijaintiperustaisista mobiilideittailusovelluksista. Muuten aika onkin kulunut lähteitä etsien ja työn rakennetta miettien.

Ongelmia on tuottanut ehkä eniten sosiaalisten suhteiden rakentumista käsittelevä teoriaosuus, joten tässä tekstissä koitan – omia aivosolujani samalla nyrjäytellen – hahmottaa vaiheittain, millainen suhteen muodostumisprosessi Tinderissä kutakuinkin mahtaisi olla. Viisivaiheinen prosessi on pintaraapaisu aiheeseen, jolle valmiissa tutkimuksessa tullee uhrattua yli kymmenen sivua.

1. It’s a Match!

Kun yksittäinen henkilö pelailee Tinderiään, ei suurimman osan kohdalla ehdi syntyä minkäänlaista suhdetta, koska ensimmäinen askel prosessissa on Tinder-pariksi tuleminen. Matchiksi tuleminen antaa jonkinlaista osviittaa mahdollisen suhteen synnyttämisestä, sillä molemmat osapuolet ovat osoittaneet kiinnostusta toisiaan kohtaan. Tässä Tinder eroaa todellisesta maailmasta, jossa kiinnostuksen merkkejä on hankalampi havaita. Jokaisen Tinder-parin kohdalla pelkkä matchaaminen ei välttämättä ole alku minkään suuremman, mutta se luo joka tapauksessa pohjan suhteen kehittämiselle.

2. Keskustelun avaaminen

Tinder-pariksi tuleminen avaa mahdollisuuden keskinäiselle keskustelulle. Riippuu käyttäjästä, mitä Tinderillä ylipäätään hakee, joten keskustelun avaamiseen on tuhat ja yksi eri lähestymistapaa. Usein osapuolista kiinnostuneempi toimii jäänsärkijänä. Onnistunut keskustelunavaus toimii ponnahduslautana prosessin jatkamiseen, mutta epäonnistuminen tuhoaa herkästi orastavan suhteen synnyn.

3. Itsestä kertominen/avautuminen

Kun alun muodollisuudet on onnistuneesti selvitetty, siirrytään yleensä kaksipuoliseen haastatteluun, jossa selviävät mm. kotikaupunki, työ- ja/tai opiskelupaikka, kiinnostuksen kohteet ja harrastukset jne. Mitä syvällisemmin itsestään toiselle henkilölle avaudutaan, sitä syvemmäksi suhde muodostuu ja luottamus lisääntyy. Tinderissä keskustelut jäänevät usein pinnallisiksi, eikä kuulumisten vaihtamisesta päästä juuri pidemmälle.

4. Siirtyminen toiseen viestintäpalveluun

Jossain vaiheessa keskustelua tulee vastaan hetki, kun Tinderistä haluaisi – mahdollisesti jumittavan viestisysteemin/kankeuden takia – siirtyä johonkin soljuvampaan viestintämediaan. Useimmiten tämä sovellus on WhatsApp. WhatsApp vaatii Tinder-parin väliseltä suhteelta tietyn luottamuksen, sillä sovelluksen käyttö vaatii henkilökohtaisen puhelinnumeron. Numeron lisäksi sovellus kertoo tarkemmin käyttäjän läsnäolon sekä mahdollistaa valokuvien ja videoiden lähettämisen suoraan yksittäiselle henkilölle.

5. Tinder-treffit

Ratkaiseva kynnyskysymys suhteen muodostusprosessissa on kohtaamisen sopiminen livemaailmaan. Treffeille suuntaaminen ei välttämättä vaadi WhatsApp-välikättä, vaan tapaaminen voidaan sopia jo itse Tinderissä. Kun tärskyt on lyöty lukkoon, loppuu teknologian tuoma apu sosiaalisen suhteen syntymisessä, ja jatko jää fyysisen itsensä esittämisen ja henkilökemioiden varaan.

Sellaista tältä erää. Pääsiäiseen on vielä kuukausi, mutta Tinder oli vallannut jo Pihtiputaan K-marketin:

Tinderpupu

Learn to Say Goodbye

Näin ystävänpäivän kunniaksi käsittelen tekstissäni Tinderistä poistumista – oli siihen syynä sitten elämänkumppanin löytyminen, totaalinen kyllästyminen tai mahdollisesti uuden ”tallennuksen” aloittaminen. Sovellus on ollut Suomessa pinnalla jo sen verran kauan, että luonnollista poistumaa on tapahtunut syntyneiden pariskuntien muodossa. Ajatelmiini haen insipiraatiota ystävieni bändin, Alexander in Parisin uuden ”Mirrored Minds”-albumin avauskappaleesta ”Learn to Say Goodbye.” Singlen musiikkivideoon pääset tästä.

Nights are light again,
and your feelings can deceive you once more.
I can take you out of here,
but I know it’s wrong.

Koska Tinderiä pidetään yleisesti ottaen kevyenä ja pinnallisena vapaa-ajan huvina, ei ajatusta ”Sen Oikean” löytymisestä pidetä välttämättä todennäköisenä. Asenteet saattavat muuttua ajan myötä, mutta ehkä vielä ”tavattiin Tinderissä”-tunnustus heitetään ilmoille hieman häpeillen. Mutta jos tällainen potentiaalinen kumppani sovelluksesta löytyy, poistetaanko koko profiili? Vai jätetäänkö Tinder pahan päivän varalle, odottamaan mahdollisia tulevaisuuden sinkkuaikoja? Ja onko korrektia ”pelata” Tinderiä enää seurusteluvaiheessa, koska siitä on tullut jo tapa?

So let me go
with all you ever wanted.
Better learn to say goodbye,
better learn to say goodbye.

Törmäsin aikanaan yhden Tinder-parini laittamaan hetkeen, jossa hän hehkutti elämänsä miehen löytymistä ja sovelluksen poistamista. Noin viikko ihannekumppanin löytymisestä ja julkisista hyvästeistä neiti kuitenkin teki paluun Tinderin maailmaan. Parempi onni ensi kerralla ja mahdollinen poistuminen hieman matalammalla profiililla?

So here we are again,
another love another war that you leave behind.
Feels like I lost the game,
but I know it’s right.

 Nykyisin ei ole päivääkään, etteikö vähintään yksi Tinder-pareista olisi poistunut. Syytä voi vain arvailla. Onko taustalla suhde, onko käyttäjä kenties loukkaantunut jostakin vai onko hän harrastanut vain yleistä karsimista? Paljon kylmempi tapa toimia taas on se, kun vasta matchiksi tullut ei-toivottu pari aloittaa heti keskustelun ja tästä panikoitunut käyttäjä deletoi lähestyjän surutta. Korrektimpaa olisi kieltäytyä kunniallisesti. Oli syy yksittäisen parin – tai koko Tinderin – poistamiseen mikä tahansa, voi sen tehdä tyylillä. Parempi oppia sanomaan hyvästit.

So let me go
with all you ever wanted.
Better learn to say goodbye,
better learn to say goodbye.

Alexander in Parisin muuhun tuotantoon pääset tutustumaan yhtyeen Facebook-sivulta. 

"Jatkoon vai ei?" Tuomaristo kokoontuu Tinder-illassa

Kuulin naispuoliselta tuttavaltani tämän kaverin järjestävän ystävättärilleen Tinder-illan. Oli pakko kysyä, mikä tällaisen illan funktio on. Kuulemma naiset istuvat iltaa, pelaavat yhdessä jonkun osallistujan Tinderiä niin, että kaikille jaetaan sydän-kyltti jatkoon päästämistä varten sekä rasti-kortti hylkäämisen varalle. Suuri päätös jokaisen Tinderissä vastaantulevan uroksen kohdalla tehdään siis demokraattisesti, mutta julmasti. Itse Tinder-tilin omistajalla ei ole äänioikeutta.

Tämän kuultuani päässäni alkoi vilistä mielikuvia niin Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelman, Idolsin kuin Voice of Finlandin tuomaristosta antamassa vuorollaan tuomionsa jokaiselle kilpailijalle. Erotuksena tanssikilpailuun, Tinderissä partneri vaihtuu parin sekunnin välein, kun tuomariston mielipide päättää, jatkuuko kilpailu tämän osalta vai ei.

Voice of Finlandiin verrattuna äänen sijasta ratkaisee ulkonäkö, kun taas Idols-näkökulmasta tuomariston tylyys kilpailun alussa vetää vertoja Tinderin armottomalle raadille. Seuraavaksi listaan muutaman edellä mainitun kilpailun tuomarin lausahduksen, joka on hyvinkin saattanut tulla ajankohtaiseksi Tinder-illassa.

1. "Sä et oo ihan just sitä mitä haetaan. Ei jatkoon!" (Idols)
2. "Aah, ihana mies... Tosi ihana mies... Mä haluun sut mun jengiin!" (Voice of Finland)
3. "Ei huaaaaano, kymmenennn!" (Tanssii Tähtien Kanssa)

 

Uotisen Jorma

Pieni poikkeus Tinder-illan ohjelman rakenteesta löytyy verrattuna klassisiin kykykilpailuihin. On nimittäin mahdollista, että tuomaroitavaksi tullut profiili ei olekaan laittanut Tinder-tilin omistajaa jatkoon. Idolsissa, Voice of Finlandissa ja Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmassa kilpailija harvemmin kieltäytyy jatkoonpääsystä. Miten siis käy tuomariston ja koko illanviettotavan uskottavuuden, jos arvostelijat hurmanneesta henkilöstä ei tulekaan matchia?

Lähelläsi ON uusia käyttäjiä

Yhdessä aikaisemmassa tekstissäni esittelin hunajakenno-teorian, joka koostuu seitsemästä sosiaalisen median rakennuspalikasta. Tässä tekstissä käsittelyn alla on palanen nimeltä läsnäolo (presence). Läsnäololla tarkoitetaan etupäässä sitä, että sosiaalisen median käyttäjä näkee, missä toinen käyttäjä on – virtuaalimaailmassa tai todellisuudessa. Esimerkiksi Facebookissa käyttäjä saa selville chat-ikkunasta, ketkä kavereista ovat milloinkin online- tai offline-tilassa.

Tinderin tapauksessa käyttäjän läsnäolosta jonkinlaista kuvaa antaa profiilissa lukeva teksti ”aktiivinen X aikaa sitten”. Tämä ominaisuus on ainakin lähipiirissä todettu suhteellisen epäluotettavaksi, eikä siitä kannata vetää varmoja johtopäätöksiä. Kirvestä ei siis kannata heittää kaivoon, vaikka treffiehdotukseen vastausta miettivä Tinder-pari näyttäisi olleen viimeksi aktiivinen kaksi päivää sitten.

Aktiivisuusmittarin sijasta huomio kiinnittyy Tinderissä ennen kaikkea käyttäjän maantieteelliseen sijaintiin. Gradulähteitä etsiessäni törmäsin sanahirviöön Location-based real-time dating (LBRTD). Termin perusteella koko sovelluksen ideana on näyttää nimenomaan lähellä olevia henkilöitä – reaaliaikaisesti. Löytämistoiminnon asetukset mahdollistavat kilometrihaarukan aina 161 kilometriin asti, joten Suomenkaan kokoisessa maassa vastaantulevien käyttäjien ei pitäisi ihan hetkessä loppua.

http://www.memecenter.com/search/tinder

Varmasti lähestulkoon kaikki Tinder-käyttäjät ovat törmänneet surulliseen ilmoitusviestiin: ”Lähelläsi ei ole uusia käyttäjiä.” Tämäkään ei välttämättä pidä aina paikkaansa. Tällaisessa tapauksessa hyväksi havaittu keino on siirtää asetusten kilometrimittaria muutama napsu suuntaan tai toiseen, jolloin sovellus hakee lähellä olevat käyttäjät uudelleen. Välimatkan vaihtelu tarjoaa siis runsaasti lisäpelattavaa.

Pari huomiota sijaintiin ja etäisyyksiin liittyen. Suoritin viime viikonloppuna pienen kaupunkimatkan noin sadan kilometrin päähän pääkaupunkiseudusta, joten ensimmäistä kertaa profiilini haki mm. Kehä III:n sisäpuolen Tinderöijiä. Tuona viikonloppuna ei ollut pelkoa lähialueeni käyttäjien loppumisesta, vaan käyttökokemus osoitti, millaiset massat Tinderissä loppujen lopuksi liikkuvat. Tinder-matkailu oli markkinointimielessä onnistunut, koska tilastojen mukaan blogi keräsi tukun uusia lukijoita. Alla helpohko kuva-arvoitus kaupunkivierailun kohteesta.

Toinen huomio koskee sijainnin vaikutusta Tinder-käyttäytymiseen. Virallista tutkimusta tai faktoja asiasta ei ole, mutta tuttavapiirissä olemme todenneet ainakin naisten juttelevan verrattaen helpommin miesten kanssa, jotka sijaitsevat niin kaukana käyttäjästä, ettei konkreettinen live-maailman näkeminen tule välttämättä milloinkaan ajankohtaiseksi. Ehkä sadan kilometrin päästä flirttailu on helpompaa ja stressittömämpää. Olisikin mielenkiintoista kuulla, minkälainen näkökulma naisilla on fyysisen sijainnin merkityksestä Tinder-keskusteluihin ja –käyttäytymiseen.