Tinder - nykypäivän lavatanssit

Edellisessä kirjoituksessa lähestyin Tinderin ideaa peliarvostelun näkökulmasta. Keskeisenä teemana on koko ajan pyörinyt nimenomaan parinmuodostus, joten tässä tekstissä luon silmäyksen siihen, kuinka parinmuodostus on Tinderin vaikutuksesta muuttunut. Todennäköisesti tutkimusongelmakin tulee gradua ajatellen pyörimään digitaalisen parinmuodostuksen ympärillä.

Idea tähän kirjoitukseen syntyi keskusteluista astetta vanhempien ihmisten kanssa. Isäni päivitteli kerran Tinderistä puhuttaessa, että kylläpä on kaikki tehty helpoksi nykyään. Samaten kuntosalin saunassa vanhempi mies harmitteli kerran, miksei hänen nuoruudessaan ollut tällaista sovellusta. Isälleni totesin, että Tinderiä voisi jossain määrin verrata hänen nuoruutensa – tai miksei nykyisiinkin – lavatansseihin. 

Henkilökohtaiset kokemukset lavatansseista rajoittuvat yhteen muutaman vuoden takaiseen juhannukseen – ja silloinkin pelkkään observointiin kaljatuoppi kädessä. Lavatanssit ovat ilmeisesti monille viaton harrastus ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Mutta toisaalta harva myöntää olevansa Tinderissäkään ”tositarkoituksella.” Joka tapauksessa sekä lavatanssit että Tinder tarjoavat oivalliset puitteet parinmuodostukselle.

Eroavaisuuksia Tinderin ja lavatanssien välillä onkin sitten enemmän. Lavatansseissa on pääsääntöisesti miesten haku, mutta yleensä tietty aika illasta on varattu myös naisten haulle. Kieltäytyminen lavatansseissa ei ole suotavaa ilman pätevää syytä, vaan tanssiin tulisi lähteä sellaisenkin partnerin kanssa, joka ei ehkä silmää miellytä. Sen sijaan Tinderin perimmäinen ajatus on se, että sovelluksen teknologia estää ei-toivottujen parien syntymisen. Voisikin todeta, että Tinderissä sekä mies että nainen kysyvät samaan aikaan: ”saanko luvan?” Mikäli tanssi kiinnostaa, ilmoittaa sovellus parin syntymisestä. Muutoin käyttäjä jatkaa kohti seuraavaa ehdokasta.

Lavatanssien hienona piirteenä on tutustuminen ihmiseen todellisuudessa. Jutustelu hoidetaan livenä, eikä kilometrien päässä tarkasti valikoidun profiilikuvan takaa – vastausta mahdollisesti useita minuutteja miettien. Lisäksi ihmisestä voi nähdä saman tien, millainen hän oikeasti on. Tinder-profiili kun voi vääristellä totuutta, mikä taas saattaa ensitapaamisella kostautua ja aiheuttaa pettymyksen tunnetta.

Toisaalta vaikka lavatanssit ovat rehellistä parinmuodostusta parhaimmillaan, voi tanssitaidottoman olla hankala heittäytyä leikkiin mukaan. Tinder taasen tarjoaa vaihtoehdon ujommalle ihmiselle, eikä sovelluksen käyttö vaadi kuin yhteensopivan puhelimen käyttöjärjestelmän ja Facebook-profiilin.

Mielestäni hektinen nykymaailma kaipaisi enemmän lavatanssien kaltaista parinmuodostusta, jossa viehätys piilee partneriin tutustumiseen siinä hetkessä. Nykyään taas Tinderin avulla sovittuja treffejä edeltää usein perinpohjainen selvitystyö, jossa deittikumppanin Facebook- ja Instagram-profiilit syväluodataan läpi. Tämä taas lisää esiolettamuksia, joiden täyttäminen itse tapaamisessa voi olla stressaavaa.

Niin, kyllähän teknologia on periaatteessa tehnyt parinmuodostuksen helpoksi nykypäivänä, mutta toisaalta se on lisännyt myös vaatimuksia. Lavatansseissa tilanteeseen lähdetään puhtaalta pöydältä, ja tanssiin haku johtaa helpommin hieman syvempään tutustumiseen. Sen sijaan Tinderissä harvemmin Tinder-parin syntyminen johtaa mihinkään pintapuolista, virtuaalisesti tapahtuvaa keskustelua (jos sitäkään) suurempaan. Onhan se mukava tietää, että saattaisi kelvata tanssipartneriksi useammallekin, mutta eri asia on, päätyykö kenenkään kanssa itse tanssiin. Observointi kaljatuoppi kädessä voi jatkua nykypäivänäkin.

Peliarvostelu: Tinder

Tinder on Applen IOS-järjestelmälle ja Googlen Androidille ladattavissa oleva parinmuodostuspeli, jonka laitteistovaatimuksena on aikaisemmin luotu Facebook-profiili. Tähän profiiliin pohjautuen pelaaja luo itsestään hahmon Tinderin ihmeelliseen maailmaan, jossa hän kohtaa esimerkiksi vastakkaista sukupuolta olevia hahmoja. Oman hahmon luominen perustuu etupäässä muutamaan valokuvaan pelaajasta, mutta hahmoa voi rikastuttaa kertomalla itsestään tiettyjä ominaisuuksia, kuten kiinnostuksen kohteita. Taktiikoita on monia.

Tinder tarjoaa käytännössä avoimen maailman, jossa seikkailla - joskin pelialueen voi rajata maksimissaan 161:een kilometriin. Pelaaja voi peliasetuksista määritellä myös sen, minkä ikäisiä vastapelaajia hän pelatessaan kohtaa. Juoni on yksinkertainen, sillä vastapelaajiin törmätessään pelaaja tekee päätöksen, haluaako olla näiden hahmojen kanssa vuorovaikutuksessa enää jatkossa. 

Jos sekä pelaaja että vastapelaaja pitävät toistensa hahmoja miellyttävinä (pyyhkäisy oikealle), muodostuu näistä pelaajista Tinder-pari. Parinmuodostuminen avaa uusia ulottuvuuksia peliin, sillä Tinder-parit voivat keskustella ja jakaa kuvia keskenään. Tinder-parien määrä voi toimia eräänlaisena pelin onnistumisprosenttina - riippuen toki pelaajan omista tavoitteista. 

Pelaajan tavoitteet määrittelevätkin käytännössä pelin vaikeustason. Jotkut seikkailevat Tinderin maailmassa vain katsellakseen muita hahmoja ja mitatakseen omaa markkina-arvoaan. Toiset taas vievät pelinsä kokonaan toiselle tasolle – jutellen keräämiensä Tinder-parien kanssa ja jopa sopiakseen tapaamisen virtuaalimaailman ulkopuolelle. Tapaamisen motiivit todellisessa maailmassa ovat jo asia erikseen.

Pelattavuudeltaan Tinder on todella nopea ja helppo omaksua, eikä se tarvitse kuin väsymättömän etusormen oikealle tai vasemmalle pyyhkäisemistä varten. Pelin ääniefektit ovat sangen pelkistettyjä, mutta sekä uudesta Tinder-viestistä että -parista ilmoittava merkkiääni voi olla yllättävänkin sykettä nostattava.

Mikäli pelaajasta tuntuu, että Tinder on jo kertaalleen pelattu läpi, voi hän poistaa edellisen tallennuksen ja aloittaa uuden pelin mahdollisesti hieman erilaisella hahmolla ja eri vaikeustasolla. Myös fyysinen liikkuminen uusille pelialueille tuo jälleen lisää hahmoja arvosteltavaksi.

Game over?

Vaikeustasoja voidaan määritellä vähintään kolme: 

            

Kaikki jatkoon (Easy): pelaaja panostaa ennemmin määrään kuin laatuun. Hahmo tulee todennäköisesti saamaan useita pareja, mutta peli voi muuttua tylsäksi ilman vasemmalle pyyhkäisemisen (eli hylkäämisen) mahdollisuutta. Taktiikka sopii aloittelijoille ja niille, jotka halajavat onnistumisen tunteita.

Valikoiva pelitapa (Medium): pelaaja punnitsee tarkoin sen, haluaako olla syvemmässä vuorovaikutuksessa vastakkaisten pelihahmojen kanssa. Hän saattaa myös tutkia syvällisemmin, mitä ominaisuuksia vastapelaajalta löytyy pelkän ulkonäön lisäksi ja täyttyvätkö asetetut vaatimukset. Tällöin Tinder-parit vastaavat laadultaan pelaajan omia tavoitteita.

Kranttu (Brutal): ”Jos mikään ei riitä.” Pelaaja laittaa hädin tuskin ketään vastapelaajaa jatkoon, jolloin koko Tinder-pelin idea kärsii. Jos jokainen vastaan tuleva hahmo lentää sen kummempia miettimättä vasemmalle, ei pareja yksinkertaisesti voi muodostua. Toki jos vaikeimmalla mahdollisella vaikeustasolla harvojen miellyttävien pelaajaprofiilien joukosta syntyy pareja, ovat nämä todennäköisesti korkeimmalla mahdollisella tasolla pelaavia laatutapauksia. 

 

Peli ei kuitenkaan kerää varauksetonta ylistystä osakseen. Useat kriitikot ovat valittaneet Tinderin pinnallisuudesta, jossa hahmon ulkonäkö on ainoa, joka merkitsee päätöksenteossa. Lisäksi peli on armottoman nopeatempoinen, sillä usein pelihahmo saa osakseen pari sekuntia huomiota, jonka aikana vastapeluri tekee päätöksen jatkoonpääsystä tai hylkäämisestä. Peli kärsii myös ajoittaisista jäätymisistä, jolloin lähetetyt viestit eivät välttämättä löydä kohdettaan.

Kaiken kaikkiaan Tinder-peli on yksinkertaisuudessaan jopa pelottavan koukuttava, ja sen pariin palataan niin tylsillä luennoilla, bileiltoina kuin yksinäisenä krapulasunnuntaina kotisohvalla. Vaikka Tinder on etupäässä yksinpeli, on se mainiota viihdettä myös isommalla porukalla, jolloin peliin vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä. Tinder on kehittänyt pelille myös maksullista lisäosaa, joka mahdollistaa vapaamman liikkumisen pelimaailmassa - yli valtiorajojen. (Uutinen) Kuitenkin jo pelkkä ilmaisversio pelistä tarjoaa pelattavaa useiksi tunneiksi.

Arvosana:

 

Opinnäyte Tinderistä

“Jätkän pitäis tehdä gradu Tinderistä!”

Puolihuolimattomasti huumorilla heitetty kämppiksen lohkaisu saikin lopulta hieman laajemmat mittasuhteet. Suoritan opintojeni maisterivaihetta yliopistolla ja gradun tekeminen tuli kaiken aikaa ajankohtaisemmaksi. Kytemään jäänyt ajatus Tinderistä gradun aiheena eskaloitui erään luennon aikana miellekartaksi muistiinpanovihkon sivulle ja johti lopulta PowerPoint-esityksen lähettämiseen mahdolliselle ohjaajalle. Ohjaaja näytti idealle vihreää valoa ja mainitsi aiheen olevan mielenkiintoinen, innovatiivinen ja vähän tutkittu.

Hyvä tietää, sillä nyt aihe on lyöty lukkoon. Teen maisteriopintojeni pro gradu-tutkielman Tinderistä. Nettideittisovelluksesta. Pinnallisesta, puhuttavasta ilmiöstä, joka on mullistanut parisuhdemarkkinoita. Idea tästä blogista syntyi alustavaa tutkimussuunnitelmaa tehdessäni, kun mietin mahdollisia tutkimusmenetelmiä. Laitoin koemielessä omaan Tinder-profiiliini tekstin ”Teen gradua Tinderistä :).” Profiiliteksti onkin poikinut hyviä keskustelunavauksia, jossa naisten ensireaktio on etupäässä ollut epäuskoisuus ja hämmästely.

On se totta. Olen tosissani. :)

Teen minä!

Koska aihe selvästikin herätti mielenkiintoa, ajattelin käyttää blogia kanavana ideoiden ja kokemusten keräämiseen, mielenkiintoisten haastattelukohteiden etsimiseen ja yleismaailmalliseen höpinään ja ääneen ihmettelyyn koko Tinder-ilmiön ympäriltä.Kokemuksia selvästi on kertynyt ja niistä halutaan myös kertoa.

Tarkoitus olisi miettiä samalla, mitkä teoriat sopisivat aiheen käsittelyyn ja kuinka tutkimuksesta saisi mahdollisimman mielenkiintoisen ja kattavan – ilman, että aihe räjähtää täysin käsiin. Alun perin ideana oli tutkia itsensä markkinointia sosiaalisessa mediassa, vertaillen keskenään LinkedIniä ja Tinderiä. Eli millaisia markkinointikeinoja ja eroavaisuuksia kahdella eri sosiaalisella medialla on, kun toisella tähdätään työmarkkinoille, toisella taas parisuhdemarkkinoille. Olimme kuitenkin ohjaajan kanssa sitä mieltä, että aihe sopisi ennemmin väitöskirjan kuin gradun aiheeksi, joten toinen oli karsittava pois.

Jäljelle jäi se ei-niin-virallinen markkinointikanava. Tutkimuskysymykset pyörivät kuitenkin itsensä markkinoinnin ja –esittämisen ympärillä, ja miten teknologia (eli Tinder) vaikuttaa parinmuodostukseen. Todennäköisesti näkökulmat tulevat muuttumaan vielä moneen otteeseen tutkimusprosessin aikana.

Blogissa en liiemmin tule käsittelemään omakohtaisia kokemuksia, vaan tätä kirjoittelen etupäässä ”tutkimusmielessä.” Kuitenkin kirjoitusten tyylin ei ole tarkoitus olla kovinkaan akateeminen. Ja toki Tinder-profiili minulla oli jo ennen graduaiheen keksimistä. Tarkoituksena on ehkä jossain vaiheessa poistaa nykyinen profiili ja laittaa jo oletuskuvaan tieto tästä projektista.

Nyt sitten koetellaan akateemisia rajoja ja rikotaan mahdollisesti jäätä aiheen tiimoilta. Paljoa Tinderiä ei ainakaan Suomessa  - jos koko maailmassakaan – ole tutkittu, mutta ainakin toistaiseksi sovellus tuntuu ihmisiä puhuttavan. Pyrin palaamaan viikoittain asiaan kertomalla kokemuksia siitä, mitä kaikkea empiirinen tutkimus on tuonut kentällä vastaan ja miten työ ylipäätään etenee. Tämä teksti on alustavan tutkimussuunnitelman jälkeen ensimmäinen virallinen dokumentti siitä, että gradu on todellakin aloitettu! Enää ei peräännytä.  

Ei. :)

* Kuvat ovat Tinder-parien kanssa käydyistä keskusteluista