Disney-Tinder, osa 2

Tässä vielä jatkoa Walt Disney-parodian ensimmäiselle osalle. Tällä kertaa Tinder terrorisoi Disneyn kaikkien aikojen ensimmäistä kokopitkää piirroselokuvaa sekä herättää ilmoille kysymyksen: voivatko lumoava kaunotar ja kammottava miesolento muodostaa toimivan suhteen digitaalisen maailman ulkopuolella? Disneyn satumaailmaan visuaalisin keinoin lukijat johdattelee toistamiseen siskoni.

Lumikki

Olipa kerran kaunis kuningatar, joka päivä toisensa perästä pyysi taikapeililtään vastausta kysymykseen: "Kerro kerro, kuvastin, ken on matcheissa mahtavin?" Niin kauan kuin peili vastasi turhamaisen hallitsijan pitävän Tinder-parimäärällään piikkipaikkaa, oli tämä tyytyväinen. Eräänä päivänä nuorempi ja kauniimpi Lumikki kuitenkin ohittaa matchien määrässä äitipuolensa kuningattaren, jolloin viimeksi mainittu suuntaa raivoissaan kostoretkelle.

Narsistinen kuningatar muuntautuu vanhaksi eukoksi ja naamioituneena tarjoaa Lumikille päivitettyä versiota Tinderistä. Päivitys kuitenkin kostautuu virukseksi ja poistaa kaikki Lumikin Tinder-parit – mukaan lukien juuri matchiksi tulleen prinssin. Järkyttyneenä Lumikki yrittää pelata Tinderiään uudelleen, mutta buginen sovellus tarjoaa lähialueelta yhteensä vain seitsemää erilaista partneriehdokasta, joista jokainen kostautuu kääpiöksi. 

Kaunotar ja Hirviö

Suuressa linnassa asustava komea prinssi on hyvin ylpeä, itsekäs ja kerännyt satoja – ellei tuhansia – matcheja kiiltokuvamaisella profiilillaan. Tinder on prinssille kuitenkin silkkaa pelailua ilman pienintäkään mahdollisuutta todelliseen rakastumiseen.

Eräänä päivänä prinssi kohtaa Tinderissä vanhan kerjäläiseukon, jonka kohdalla hän painaa surutta rastia. Kuinka ollakaan, vanha kerjäläiseukko onkin luonnossa kaunis haltijatar, joka kostoksi loihtii Tinderin prinssin saavuttamattomiin ja kiroaa tämän hänen luonnettaan muistuttavaksi hirviöksi. Vain jos prinssi oppii rakastamaan ihmisiä Tinderin ulkopuolella, taika raukeaa. Jos prinssi ei opi, joutuu hän elämään loppuelämänsä hirviönä.

Rakkaustarinan toinen päätähti, Belle, on kyllästynyt maalaiskylänsä Tinder-tarjontaan. Ainoa matchiksi kelvannut mies, Gaston, osoittautuu hänkin tyhjäpääksi, joka postailee jatkuvasti hetkiä milloin hauiksistaan, milloin rintakarvoistaan. Niinpä Belle suuntaa kokonaan uusille metsästysmaille, kauas nykyisestä tuppukylästä. Vastoin ennakkokäsityksiä ja todellisuutta vastaavia toimintamalleja, kaunotar rakastuu linnassa asustavaan hirviöön, saaden tunteisiinsa vastakaikua. Liekö syynä potentiaalisten vaihtoehtojen puute, sillä linnan muu aviomiesmateriaali koostuu mm. kynttilänjalasta ja kellosta.

Tähän loppuvat Disney-vertaukset, sillä oma mielikuvitus ei riitä keksimään teemoille moraalisia opetuksia tai riittävän selkeää linkkiä omaan projektiini. Ajatukset olisi muutenkin parempi suunnata konkreettisemmin kohti varsinaista aihetta. Lopuksi mainostan vielä, että jos haluat pysyä kärryillä uusimpien blogitekstieni julkaisuista, tykkää sivustani Facebookissa!

Carpe Diem - Tartu Hetkeen

Graduni tärkeimpänä tieteellisenä teoriapohjana tulee toimimaan ns. sosiaalisen median hunajakenno, joka palastelee jokaisen sosiaalisen median – Facebookin, Twitterin, LinkedInin, Youtuben jne. – seitsemään pienempään osakokonaisuuteen. Näistä olen tähän mennessä käsitellyt ainakin jollain tasolla identiteettiä (itsensä esittäminen) ja suhteita (kaikki höpinä parinmuodostuksesta sun muusta). Tässä kirjoituksessa luon silmäyksen kolmanteen sosiaalisen median rakennuspalikkaan – jakamiseen (sharing).

Tinderissä sisällön jakamisen rooli ei ole läheskään niin merkittävä kuin esimerkiksi Youtubessa tai blogeissa. Oikeastaan ainoa keino on Tinder-hetkien jakaminen ja vastaanottaminen. Lisänä ehkä vielä myös se, että Tinder-parin syntymisestä ilmoittavassa ikkunassa on jakamisnappula, jolla tiedon uudesta matchista voi välittää saman tien kavereille. Tästä huolimatta perehdyn ainoastaan hetkiin.

Tinder-hetket ovat oikeastaan pienimuotoinen Instagram itse sovelluksen sisällä. Käyttäjän napsaisema, mahdollisesti tekstillä ja hymiöillä höystetty kuva näkyy seuraavan 24 tunnin ajan pelkästään omille Tinder-pareille. Tämä yleisö voi halutessaan tykätä kuvasta tai pyyhkäistä sen mielenkiinnottomana vasemmalle. 

Kuten Instagramissa, myös Tinder-hetkien maailmassa löytyy spämmääjiä, jotka postaavat useita hetkiä päivässä suhteellisen turhanpäiväisistä tilanteista. Huikeat kolme koehaastattelua (kaksi naista, yksi mies) tutkimustani varten tehneenä uskallan todeta, että jatkuva hetkien lisääminen voi johtaa Tinder-parin poistamiseen. Ainakin tähän mennessä 100% haastateltavista on todennut näin.

Samaisten haastatteluiden perusteella yleisimpiä hetkiä ovat salipostaukset, ”pumppi päällä”-machoilut sekä peiliselfiet silloin, kun ollaan radalla. Etenkin naiset ovat törmänneet myös asiattomuuksiin, mutta kyllä miestenkin puhelimet saattavat täyttyä harmaan alueen herutuskuvista. Monet käyttäjät tuntuvat menevän suhteellisen pitkälle tykkäysten kalastelussaan.

Tinder-hetkilläkin on hetkensä. Monet postaukset ovat tyylikkäitä, osuvia ja herättävät vastakkaisen käyttäjän huomion. Hetket toimivat tällöin mm. erinomaisena keskustelunavauksena. Otsikon mukaisesti tartu siis hetkeen, jos aikaisemmat jutustelusi ovat hiljentyneet. 

P.S. Koska henkilökohtaisesti olen tähän asti käyttänyt Hetket-ominaisuutta käytännössä uudesta blogikirjoituksesta informointiin, tunnen itsekin olevani jonkin sortin hetki-spämmääjä. Tämän vuoksi blogini oikeaan reunaan on ilmestynyt Facebook-sivulle vinkkaava Platon. Tälle sivulle tulen jatkossa aina päivittämään linkin uusimpaan kirjoitukseen. Käykäähän tykkäämässä!

Disney-Tinder, osa 1

Varoitan jo etukäteen, että nyt rönsyilee suhteellisen pahasti, eikä teksti tarjoa itselle oikeastaan minkäänlaista näkökulmaa gradua ajatellen. Ainoa, ohuen ohut punainen lanka voisi olla se, että miten teknologia (kuvitteellisesti) muokkaa ihmisten välisiä rakkaustarinoita. Esimerkit juontavat juurensa Walt Disneyn rakastettavista klassikoista. Internetistä löytyy jo ennestään kosolti hauskoja Tinderin ja Disneyn sekoitushassutteluja, mm. tämä Tuhkimotarina.

Olen lukenut myös hauskoja Tinder-keskusteluja Disney-hahmojen välillä ja tämä kaveri on esittänyt Youtubessa parodisia kuvauksia siitä, mitä ”elää onnellisena elämänsä loppuun asti” voisi todellisuudessa tarkoittaa. Näiden innoittamana kehittelin omia pohdintoja aiheesta. Eli millaisia juonenkäänteitä Tinder voisi Disney-elokuviin tuodakaan. Kuvituksesta vastaa minua niin taiteellisesti kuin kielellisestikin lahjakkaampi siskoni.

Aladdin

Köyhä katurotta rakastuu kauniiseen prinsessa Jasmineen, mutta voiko ”hiomattomalla timantilla” olla minkäänlaisia mahdollisuuksia sulttaanin tyttäreen? Aladdin löytää kuitenkin sattuman kaupalla älypuhelimen, jonka sisällä asustava Tinderin Henki ryhtyy päähenkilön markkinointipäälliköksi. Henki muistuttaa jo alkutekijöissä, ettei hän voi pakottaa ketään matchiksi, vaikka Aladdin kuinka toivoisi. Ratkaisu onkin rakentaa päähenkilölle profiili, jossa hän esittäytyy hurmaavana prinssinä! Selfie-kusetusta parhaimmillaan.

Hengen promoaminen onnistuu ja prinssi Ali pääsee kuin pääseekin tapaamaan unelmiensa tytön live-maailmassa. Kapuloita rattaisiin asettaa kuitenkin sulttaanin visiiri, Jafar, joka paljastaa totuuden Aladdinin hämäävän Tinder-profiilin taustalta. Katurotta mikä katurotta. Satutarinalle sopivasti prinsessa ihastuu kuitenkin Aladdinin todelliseen minään. Oikeassa elämässä treffit olisivat todennäköisemmin jättäneet Alin käteen tyhjän arvan ja prinsessa olisi sipsuttanut närkästyneenä tiehensä. Tuskin Tinderin Henkikään olisi päässyt vapaaksi älypuhelimesta, vaan Aladdin olisi jatkanut raivokasta sydämen naputtamista sovelluksessa kahta kauheammin.  

***

                 

Pieni Merenneito

Toinen tarina kertoo pienestä merenneidosta, Arielista, joka on pelannut Tinderinsä vedenalaisessa maailmassa läpi. Sattuman kaupalla komea prinssi Erik tupsahtaa Arielin hakuetäisyyshaarukan sisälle ja matchihan siitä syntyy. Erikin visiitti veden alla loppuu kuitenkin lyhyeen, eikä tapaamista ehditä sopia. Kuningas-isä Triton ei suhtaudu suopeasti teinityttärensä kaipuuseen kuivalle maalle, joten Ariel hakee apua merinoita Ursulalta.

Ursula kyllä tarjoaa Arielille mahdollisuuden päästä sinne, missä unelmien prinssi vaeltelee, mutta vie vastapalvelukseksi merenneidon Tinderin. Motiivina ehkä katkeruus, kun vanhalla mustekalalla ei käykään enää flaksi tai omaan älypuhelimeen ei ole mahdollista Tinderiä asentaa.

Tälle tarinalle ei ole luvassa onnellista loppua, sillä Ariel ei osaa enää flirttailla sujuvasti  ilman deittailusovellustaan. Prinssikään ei usko Arielin olevan Se Oikea, koska tältä ei löydy Tinderiä. Sen sijaan Ursula ottaa kaiken hyödyn irti feikkiprofiilistaan Arielin kustannuksella ja saa todellisuudesta vieraantuneen Erikin rakastumaan itseensä. 

***

Tarkemmin ajateltuna sitä ohuintakaan punaista lankaa ei tainnut tässä kirjoituksessa olla, mutta silti luvassa on osa 2. Silloin pohditaan Tinder-näkökulmaa myrkkyomenan ja taikaruusun tilalle. Sitä odotellessa kiitoksia vielä siskolleni kahdesta ensimmäisestä kuvasta!

Itsensä markkinointia vai selfie-kusetus?

Yksi graduni keskeisimmistä käsitteistä tulee olemaan itsensä esittäminen ja markkinointi digitaalisesti – Tinderin tapauksessa mobiilisovelluksen avulla. Yksi blogini tavoitteista taas on tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin Tinder-ilmiön ympäriltä. Tämä sai hyvän startin, kun täyden kympin naista Tinderin ja bloggauksen avulla metsästävä Sami tuli Jyväskylän reissullaan vaihtamaan muutaman ajatuksen Tinderistä.

Sami Kympinmestästäjä on tällä hetkellä Suomen mittakaavassa ehkä paras esimerkki siitä, kuinka itsensä voi sosiaalisen median avulla tuotteistaa Tinder-ilmiöksi. Itse Tinder-tilin ja bloggauksen ohella Sami markkinoi projektiaan mm. Facebookissa ja Instagramissa, joten some-kenttä on hyvin hallussa.

Viskilasien äärellä käydyissä keskusteluissa  nousi esille ennen kaikkea yksi markkinoinnin keskeisimmistä kysymyksistä – massasta erottuminen. Voisi sanoa, että tässä Sami on henkilöbrändäyksellään hienosti onnistunut. Tinder-profiili herättää mielenkiinnon, ohjaa blogin pariin, mutta ei missään vaiheessa paljasta liikaa, vaan säilyttää tietyn mystisyyden kuvan. Vastapuoli miettii väkisinkin, minkälainen tämä ihminen todellisuudessa onkaan.

Tästä päästäänkin oman graduni aihepiiriin eli itsensä esittämiseen ja verkkoidentiteettiin. Miten digitaalinen minä kohtaa todellisen minän? Tinder-profiili kun ei välttämättä olekaan peilikuva todellisuuden henkilöstä. Sami on sivaltanut sangen osuvasti aiheesta keskustelua herättäneessä kirjoituksessaan Selfie-kusetus.

Tähän ilmiöön on kyllä valitettavasti itsekin Tinderin parissa törmännyt, sillä ainakin naiset ovat varsin taitavia ottamaan itsestään parhaita puolia korostavia kuvia. Samaan hengenvetoon täytyy ”platonisen Tinder-tutkijan” ominaisuudessa todeta, että saattavathan miehetkin sortua kyseiseen taktiikkaan. Siitä vain ei itsellä ole kokemusta.

Tinderin Platon

Ennen varsinaisen tutkimussuunnitelman lukkoon lyömistä pyörittelin ajatusta Tinderin ja LinkedInin vertailemisesta. Samalla tavalla kuin työnhakuun tarkoitetun profiilin (CV) tulisi auttaa työmarkkinoille pääsyssä, voidaan Tinderissä tähdätä rakennetulla (tai lavastetulla) profiililla parisuhdemarkkinoille. Kuitenkin profiili on vain ponnistuslauta todellisen minän esittämiseen, joten virtuaaliminän tulisi edes jollain tasolla korreloida todellisuuden kanssa. Innovatiivinen, toimiva CV tai mielenkiintoa herättävä Tinder-profiili auttavat erottumaan massasta, mutta työhaastattelussa tai treffeillä lupauksia tulisi pystyä lunastamaan.

Onhan tietysti kaiken maailman valelääkäreitäkin olemassa ja jumalaisilla puheenlahjoilla supliikkimies (tai –nainen) voi ehkä Tinder-treffeillä pelastaa selfie-kusetuksen aiheuttaman pettymyksen. Silti uskon, että lähtökohtaisesti digitaalinen minäkuva on fiksumpaa rakentaa todellisten ominaisuuksien pohjalle. Ehkä tutkimusprojektini aikanaan tuo vastauksia siihen, mikä on tehokasta itsensä markkinointia ja milloin syyllistytään selfie-kusetukseen. Toisin sanoen, missä veteen piiretty viiva verkkoidentiteetin ja todellisuuden rajalla kulkee.