"Miten gradu edistyy?" Osavuosikatsauksen aika

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen aika lailla kolme kuukautta sitten. Hieman tätä ennen hämmensin sekä akateemisia piirejä että siviiliympäristöä koko aihevalinnalla. Tämä kirjoitus luo silmäyksen siihen, missä tällä hetkellä mennään ja antaa muutamia vastauksia matkan varrella heränneisiin kysymyksiin. Päivitystä kaipaa varmasti ylipäätään koko Tinder-gradun näkökulma, jota ensimmäisen kerran avasin tekstissäni Opinnäyte Tinderistä.

Kuten tällaisissa projekteissa usein käy, muuttaa lopullinen tutkimusongelma matkan varrella muotoaan. Nykyisellään se on seuraavanlainen: ”miten mobiilideittailusovelluksen käyttö muuttaa ihmisen käyttäytymistä sosiaalisten suhteiden muodostustilanteissa? Tiivistetysti pääteemoina ovat käyttäjän identiteetti ja annetun vaikutelman hallinta sekä teknologian avulla muodostuneet ihmissuhteet.  

Vaikka oma Tinderin käyttö on viimeiset pari kuukautta ollut sangen hiljaista, on sovelluksessa herännyt muutamia keskusteluita, joiden aloitusviesti on lähes poikkeuksetta ollut jonkin sortin variaatio seuraavasta tekstistä:

Kyllähän se edistyy. Lähteitä on kertynyt enemmän kuin on ehtinyt tarkemmin perehtyä. Tutkimussuunnitelma on hiottu lähestulkoon lopulliseen muotoonsa ja esitettykin pro gradu-seminaarissa. Blogitekstiä on kertynyt melkein tavoitteiden mukaisesti kirjoitus per viikko –tahtia ja itse virallista tekstiä olen naputellut vajaat kymmenen sivua. Aikataulussa ollaan.

Toinen kysymys, johon en ole tainnut antaa yksiselitteistä vastausta, on myös noussut esille Tinder-keskusteluissa:

Jos en totaalisesti tyri koulutukseni loppupuoliskoa, valmistun  vuoden lopulla kauppatieteiden maisteriksi, mutta tietojärjestelmätieteen puolelta. Monelle on tullut yllätyksenä, että informaatioteknologian tiedekunnan puolelta tämmöinen räpellys on syntymässä, mutta toisaalta ala vaikuttaa nykyään kaikkialla. Itse asiassa kyseiseen koulutukseen on haku auki.

Tätä blogia oli ainakin alkuun tarkoitus kirjoitella anonyymisti, vaikka toki viimeistään valmiissa työssä oma nimi tulee näkymään. Nimettömyys kuitenkin kaatui heti alkuunsa, kun YleX:n uutinen yhdisti verkkoidentiteetin oikeaan henkilöön. Ehkä tämä oli suotavaa, sillä sain aikanaan mm. seuraavanlaisen viestin:

Ehkä en ole tuonut tätäkään täysin virallisesti esille. Epäselvyyksien välttämiseksi laitettakoon selvennyksen vuoksi vielä profiilikuva, millä olen itse surffaillut Tinderissä koko projektini ajan.

Kaiken kaikkiaan blogini saama huomio on yllättänyt minut positiivisesti. YleX:n uutisen lisäksi olin otettu edellisen kirjoitukseni tiimoilta tulleesta Twiitistä, jonka kaltaiset palautteet innostavat jatkamaan projektin parissa puurtamista: 

Kävijämääräni sen sijaan räjähtivät nousuun Sami Kympinmetsästäjän ansiosta, joka käytännössä triplasi lukijakuntani ohjaamalla liikennettä omasta blogistaan minulle. Sami saattoi oman projektinsa juuri vähän aikaa sitten onnistuneesti päätökseen: Tämä tie on kuljettu loppuun. Onnea uusiin haasteisiin!

Minun projektini on vasta käynnistynyt, ja raskaimmat nousut ovat vielä edessäpäin. Kesä tulee silti varmasti olemaan mielenkiintoista aikaa tutkimushaastatteluiden ansiosta ja toivottavasti törmään tämän myötä moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Jos ei muuta, niin tämä blogi ja julkisesti annettu lupaus saada työ valmiiksi tiettyyn määräaikaan mennessä pakottaa viemään prosessia eteenpäin.Tästä on hyvä jatkaa.

Ensitreffit alttarilla vs. Tinder

Tutustuin muutama viikko takaperin – osittain pakon sanelemana – ohjelmaformaattiin Ensitreffit alttarilla. Ohjelman konsepti on radikaali, mutta kieltämättä mielenkiintoinen. Ensimmäistä jaksoa katsoessani en voinut välttyä vertailemasta Ensitreffejä Tinderiin. Asetelma on mielenkiintoinen: toisessa etsitään tosirakkautta ja pitkäaikaista elämänkumppania, toinen taas mielletään kevyempien suhteiden etsimiseen ja hauskanpitoon tarkoitetuksi sovellukseksi.

Toinen eroavaisuus on se, että Ensitreffit alttarilla –ohjelmassa unelmien kumppanin etsinnässä eri alan asiantuntijat – psykologista ja seksuaaliterapeutista pastoriin – analysoivat omasta mielestään parhaiten yhteen sopivia pareja, mutta eivät voi tietää sitä, täyttävätkö toisilleen valikoidut partnerit toistensa ulkonäkökriteereitä. Sen sijaan Tinder perustuu nimenomaan ulkonäön ja ensivaikutelman perusteella tehtävään ratkaisuun siitä, miellyttääkö vastakkainen käyttäjä silmää. 

Ensitreffeillä ns. taustatyö on tehty valmiiksi, mutta on parista kiinni, löytyykö suhdetta kannattelevaa kipinää ja henkilökemioita. Tinderissä teknologia ratkaisee helppoudellaan sen, onko toinen osapuoli edes teoriassa kiinnostunut toisesta käyttäjästä, mutta jättää kaiken muun käyttäjien jatkotoimenpiteiden varaan.

Ensitreffien ensimmäinen tuotantokausi osoitti systeemin toimivan yllättävän hyvällä prosentilla. Myös ainakin omassa tuttavapiirissäni Tinder-parisuhteiden määrä on selkeässä kasvussa. Ensitreffit ja Tinder ovat siis erikseen erinomaisia, mutta yhdessä jopa ylivoimaisia. Molemmat täydentävät ominaisuuksiltaan toisiaan, joista toisessa ratkaistaan yhteensopivuus ajatusmaailman, toisessa ulkoisen olemuksen osalta. 

Toimivuudestaan huolimatta kumpaankin tapaan löytää kumppani suhtaudutaan epäillen ja ihmetellen. Voiko tällaista väylää pitkin löytynyt suhde todella toimia? Ensitreffit alttarilla on herättänyt konservatiivisissa ihmisissä närää, ja formaattia on pidetty törkeänä ja avioliittoa halventavana. Tinder on ehkä lähempänä yhteiskunnallista hyväksyntää, sillä älypuhelinkulttuuri on tehnyt nettideittailusta ennemmin trendikästä kuin epätoivoista. Silti sovelluksen käyttöön on yhä hankala suhtautua naama peruslukemilla.

Ihmisellä on kuitenkin perimmäinen tarve löytää itselleen jossakin vaiheessa elämänkumppani, joten jos ”perinteisiä ja hyväksyttävämpiä” väyliä pitkin ei niin sanotusti natsaa, niin miksei kokeilisi erilaista tietä? Onko sillä loppujen lopuksi väliä, kohtaako unelmien miehensä tai naisensa ensimmäistä kertaa alttarilla tai älypuhelimen näytöllä, joista toisessa ratkaisun tekee asiantuntijaraati, toisessa yksinkertainen sormenliike?

Ampuiko Tinder itseään jalkaan?

Tinder lanseerasi jokin aika sitten ilmaisen deittipalvelun rinnalle maksullisen Tinder Plus -ominaisuuden. Toimitusjohtaja Sean Radin mukaan uusi Premium-palvelu tarjoaa ratkaisun kahteen kysytyimpään ja toivotuimpaan ominaisuuteen: virheiden perumiseen (vahingossa vasemmalle heivattu profiili) ja Tinderöintiin ympäri maailman – yli hakuetäisyysrajojen. Plus-palvelu maksanee alle 28-vuotiaille 9,99 euroa kuukaudessa, tätä vanhemmille viisi euroa enemmän.

Lisäksi tykkäysten määrä on nykyisin rajoitettu ilmaiskäyttäjillä, ja rajan tullessa täyteen viheltää Tinder pelin poikki 12 tunniksi – ellet maksa kuukausimaksua. Plus-ominaisuuksilla sydäntä saa naputtaa niin paljon kuin sielu sietää. Tulevia uudistuksia perustajajäsen Radin mukaan on vielä tulossa mainostamisen muodossa. Tämän uuden ja uljaan Premium-julkaisun jälkeen on pakko kysyä: miksi, Tinder, miksi?

Seuraava ääneen ihmettelyni saattaa toki olla osaksi klassista muutosvastarintaa, tarvetta valittaa kaikesta uudesta ja rahastuksen tunnusmerkit täyttävästä toiminnasta, mutta mietitäänpä hetki, millä perusidealla ja ydinominaisuuksilla Tinder löi maailmalla läpi ja nousi puhuttelevaksi ilmiöksi:

Löydä lähelläsi olevia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita sinusta

Niin. Tämä Tinderin hienous vähenee uuden ”Passport”-ominaisuuden myötä. Kuulostaahan ajatus paperilla hauskalta: Tinderöidä omalta kotisohvalta suoraan Lontooseen, Pariisiin, Times Squarelle New Yorkiin, Hollywood-tähtien keskelle Los Angelesiin tai vaikka Rio de Janeiron rannoille. Voisin myös harkita Plus-ominaisuuden ostamista, jos pääsisin tsekkaamaan Pohjois-Korean ehtymättömän käyttäjätarjonnan. Mutta vakavasti ottaen uskon ominaisuuden johtavan yhä enemmän siihen, että Tinderin käyttäjät testaavat vain omaa markkina-arvoaan, eikä ajatus 10 000:n kilometrin päästä matchaavan käyttäjän tapaamisesta kuulosta kovinkaan realistiselta.

Deittailu on nopeaa, helppoa ja kaikille ilmaista

Tinder on ollut miellyttävää vapaa-ajan viihdettä, jossa yhtenä viehätyksenä on ollut termi ”YOSO” (You Only Swipe Once). Kevyen ja nopeatempoisen sovelluksen raadollisuuteen on kuulunut mahdollisen elämänkumppanin kadottaminen sovelluksen syövereihin vahinkopainalluksen seurauksena. Uusi ominaisuus antaa nyt mahdollisuuden kumota tällaisen virheen. Kumoamistoiminto ei välttämättä uudistuksena ole huono, mutta halutaanko mm. tästä ominaisuudesta maksaa yli sata euroa vuodessa? Olisi toki hienoa  kaivaa sama profiili uudestaan esiin ja pyyhkäistä se oikealle vain huomatakseen, ettei käyttäjästä olisi tullut matchia alkujaankaan.

Pahinta närää aiheuttavaa kuitenkin ilmaisversioon tullut tykkäysraja. Tykkäysrajoitusta voidaan perustella sillä, että ominaisuus rajoittaa bottikäyttäjien/huijausprofiilien toimintaa, mutta toisaalta kuukausihinnan maksaminen laillistaa tämänkin touhun. Sean Rad kertoo tykkäysrajan takana toimivan algoritmin olevan yksilöllinen, eikä valtaosa käyttäjistä tule tähän rajaan koskaan törmäämään.

Olen kuitenkin kuullut rajan tulleen täyteen joillakin käyttäjillä hyvinkin nopeasti täysin normaalin sovelluksen käytön aikana. Entä jos käyttäjän mielestä jokainen vastaantulija on jatkoon laittamisen arvoinen? Toisin sanoen krantulle käyttäjälle sovellus pysyy ilmaisena, kun taas rimaa matalammalla pitävä joutuu raottamaan kukkaron nyörejään – sikäli mikäli tämä ei suostu Tinderin asettamaan 12 tunnin pelikieltoon.

Viimeisenä vielä hinnoittelusta. Oma mielipiteeni (ilman käyttökokemusta) on, että Plus-ominaisuuden hinta on liian kallis. Tätä suurempi virhe on kuitenkin Tinderin harrastama ikärasismi. Olisi hauska tietää, mistä hatusta ainakin Suomessa rajana toimiva 28 ikävuotta on vedetty, mutta 28-vuotta täyttäneet joutuvat maksamaan lisäherkusta viisi euroa enemmän kuukaudessa. Erottaakohan tätä menoa seuraava hinnoittelumuutos miehet ja naiset toisistaan? Pitäisiköhän hinnan tuplaantua joka sadannen Tinder-parin kohdalla?

Purnauksesta huolimatta saatan – tutkimusmielessä tietenkin – testata loppukeväästä tai alkukesästä maksullista lisäominaisuutta, koska tuohon aikaan aion hyödyntää Tinderiä mm. tutkimushaastateltavien löytämiseen. Mielelläni en tämän hetken aivoitusten perusteella koko sovellukseen koskisi. En ymmärrä, miksi Tinder ei olisi voinut lähteä liiketoiminnassaan suoraan samalle linjalle mm. Facebookin kanssa ja panostaa ennemmin mainoksiin. Pelkään graduni ajankohtaisuuden vuoksi, että Tinder ampui itseään pahemman kerran jalkaan uudella Plus-ominaisuudellaan, eikä sovelluksen suosio tämän myötä tule seuraavan vuoden aikana ainakaan kasvamaan. Toivottavasti olen väärässä.

Miten suhteet rakentuvat Tinderissä?

Pahoittelut parin viikon hiljaiselosta, mutta olen tuona aikana saanut jopa kirjoitettua varsinaista gradua – peräti kuusi sivua! Tekstiä on syntynyt sinne sun tänne. Pari kappaletta johdantoa, pari sosiaalisesta mediasta, hitusen Tinderin toimintalogiikasta ja jonkin verran epämääräistä teoriahömppää sijaintiperustaisista mobiilideittailusovelluksista. Muuten aika onkin kulunut lähteitä etsien ja työn rakennetta miettien.

Ongelmia on tuottanut ehkä eniten sosiaalisten suhteiden rakentumista käsittelevä teoriaosuus, joten tässä tekstissä koitan – omia aivosolujani samalla nyrjäytellen – hahmottaa vaiheittain, millainen suhteen muodostumisprosessi Tinderissä kutakuinkin mahtaisi olla. Viisivaiheinen prosessi on pintaraapaisu aiheeseen, jolle valmiissa tutkimuksessa tullee uhrattua yli kymmenen sivua.

1. It’s a Match!

Kun yksittäinen henkilö pelailee Tinderiään, ei suurimman osan kohdalla ehdi syntyä minkäänlaista suhdetta, koska ensimmäinen askel prosessissa on Tinder-pariksi tuleminen. Matchiksi tuleminen antaa jonkinlaista osviittaa mahdollisen suhteen synnyttämisestä, sillä molemmat osapuolet ovat osoittaneet kiinnostusta toisiaan kohtaan. Tässä Tinder eroaa todellisesta maailmasta, jossa kiinnostuksen merkkejä on hankalampi havaita. Jokaisen Tinder-parin kohdalla pelkkä matchaaminen ei välttämättä ole alku minkään suuremman, mutta se luo joka tapauksessa pohjan suhteen kehittämiselle.

2. Keskustelun avaaminen

Tinder-pariksi tuleminen avaa mahdollisuuden keskinäiselle keskustelulle. Riippuu käyttäjästä, mitä Tinderillä ylipäätään hakee, joten keskustelun avaamiseen on tuhat ja yksi eri lähestymistapaa. Usein osapuolista kiinnostuneempi toimii jäänsärkijänä. Onnistunut keskustelunavaus toimii ponnahduslautana prosessin jatkamiseen, mutta epäonnistuminen tuhoaa herkästi orastavan suhteen synnyn.

3. Itsestä kertominen/avautuminen

Kun alun muodollisuudet on onnistuneesti selvitetty, siirrytään yleensä kaksipuoliseen haastatteluun, jossa selviävät mm. kotikaupunki, työ- ja/tai opiskelupaikka, kiinnostuksen kohteet ja harrastukset jne. Mitä syvällisemmin itsestään toiselle henkilölle avaudutaan, sitä syvemmäksi suhde muodostuu ja luottamus lisääntyy. Tinderissä keskustelut jäänevät usein pinnallisiksi, eikä kuulumisten vaihtamisesta päästä juuri pidemmälle.

4. Siirtyminen toiseen viestintäpalveluun

Jossain vaiheessa keskustelua tulee vastaan hetki, kun Tinderistä haluaisi – mahdollisesti jumittavan viestisysteemin/kankeuden takia – siirtyä johonkin soljuvampaan viestintämediaan. Useimmiten tämä sovellus on WhatsApp. WhatsApp vaatii Tinder-parin väliseltä suhteelta tietyn luottamuksen, sillä sovelluksen käyttö vaatii henkilökohtaisen puhelinnumeron. Numeron lisäksi sovellus kertoo tarkemmin käyttäjän läsnäolon sekä mahdollistaa valokuvien ja videoiden lähettämisen suoraan yksittäiselle henkilölle.

5. Tinder-treffit

Ratkaiseva kynnyskysymys suhteen muodostusprosessissa on kohtaamisen sopiminen livemaailmaan. Treffeille suuntaaminen ei välttämättä vaadi WhatsApp-välikättä, vaan tapaaminen voidaan sopia jo itse Tinderissä. Kun tärskyt on lyöty lukkoon, loppuu teknologian tuoma apu sosiaalisen suhteen syntymisessä, ja jatko jää fyysisen itsensä esittämisen ja henkilökemioiden varaan.

Sellaista tältä erää. Pääsiäiseen on vielä kuukausi, mutta Tinder oli vallannut jo Pihtiputaan K-marketin:

Tinderpupu