Tinder - nykypäivän lavatanssit

Edellisessä kirjoituksessa lähestyin Tinderin ideaa peliarvostelun näkökulmasta. Keskeisenä teemana on koko ajan pyörinyt nimenomaan parinmuodostus, joten tässä tekstissä luon silmäyksen siihen, kuinka parinmuodostus on Tinderin vaikutuksesta muuttunut. Todennäköisesti tutkimusongelmakin tulee gradua ajatellen pyörimään digitaalisen parinmuodostuksen ympärillä.

Idea tähän kirjoitukseen syntyi keskusteluista astetta vanhempien ihmisten kanssa. Isäni päivitteli kerran Tinderistä puhuttaessa, että kylläpä on kaikki tehty helpoksi nykyään. Samaten kuntosalin saunassa vanhempi mies harmitteli kerran, miksei hänen nuoruudessaan ollut tällaista sovellusta. Isälleni totesin, että Tinderiä voisi jossain määrin verrata hänen nuoruutensa – tai miksei nykyisiinkin – lavatansseihin. 

Henkilökohtaiset kokemukset lavatansseista rajoittuvat yhteen muutaman vuoden takaiseen juhannukseen – ja silloinkin pelkkään observointiin kaljatuoppi kädessä. Lavatanssit ovat ilmeisesti monille viaton harrastus ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Mutta toisaalta harva myöntää olevansa Tinderissäkään ”tositarkoituksella.” Joka tapauksessa sekä lavatanssit että Tinder tarjoavat oivalliset puitteet parinmuodostukselle.

Eroavaisuuksia Tinderin ja lavatanssien välillä onkin sitten enemmän. Lavatansseissa on pääsääntöisesti miesten haku, mutta yleensä tietty aika illasta on varattu myös naisten haulle. Kieltäytyminen lavatansseissa ei ole suotavaa ilman pätevää syytä, vaan tanssiin tulisi lähteä sellaisenkin partnerin kanssa, joka ei ehkä silmää miellytä. Sen sijaan Tinderin perimmäinen ajatus on se, että sovelluksen teknologia estää ei-toivottujen parien syntymisen. Voisikin todeta, että Tinderissä sekä mies että nainen kysyvät samaan aikaan: ”saanko luvan?” Mikäli tanssi kiinnostaa, ilmoittaa sovellus parin syntymisestä. Muutoin käyttäjä jatkaa kohti seuraavaa ehdokasta.

Lavatanssien hienona piirteenä on tutustuminen ihmiseen todellisuudessa. Jutustelu hoidetaan livenä, eikä kilometrien päässä tarkasti valikoidun profiilikuvan takaa – vastausta mahdollisesti useita minuutteja miettien. Lisäksi ihmisestä voi nähdä saman tien, millainen hän oikeasti on. Tinder-profiili kun voi vääristellä totuutta, mikä taas saattaa ensitapaamisella kostautua ja aiheuttaa pettymyksen tunnetta.

Toisaalta vaikka lavatanssit ovat rehellistä parinmuodostusta parhaimmillaan, voi tanssitaidottoman olla hankala heittäytyä leikkiin mukaan. Tinder taasen tarjoaa vaihtoehdon ujommalle ihmiselle, eikä sovelluksen käyttö vaadi kuin yhteensopivan puhelimen käyttöjärjestelmän ja Facebook-profiilin.

Mielestäni hektinen nykymaailma kaipaisi enemmän lavatanssien kaltaista parinmuodostusta, jossa viehätys piilee partneriin tutustumiseen siinä hetkessä. Nykyään taas Tinderin avulla sovittuja treffejä edeltää usein perinpohjainen selvitystyö, jossa deittikumppanin Facebook- ja Instagram-profiilit syväluodataan läpi. Tämä taas lisää esiolettamuksia, joiden täyttäminen itse tapaamisessa voi olla stressaavaa.

Niin, kyllähän teknologia on periaatteessa tehnyt parinmuodostuksen helpoksi nykypäivänä, mutta toisaalta se on lisännyt myös vaatimuksia. Lavatansseissa tilanteeseen lähdetään puhtaalta pöydältä, ja tanssiin haku johtaa helpommin hieman syvempään tutustumiseen. Sen sijaan Tinderissä harvemmin Tinder-parin syntyminen johtaa mihinkään pintapuolista, virtuaalisesti tapahtuvaa keskustelua (jos sitäkään) suurempaan. Onhan se mukava tietää, että saattaisi kelvata tanssipartneriksi useammallekin, mutta eri asia on, päätyykö kenenkään kanssa itse tanssiin. Observointi kaljatuoppi kädessä voi jatkua nykypäivänäkin.