Pinnallista arviointia

Monesti kuulee Tinderiä haukuttavan pinnalliseksi sovellukseksi, jossa pelkkä ulkonäkö ratkaisee surutta. Tämä on kyllä monilta osin totta. Moni käyttäjä tunnustaa varmasti sortuvansa jossain vaiheessa ”pelaamista” siihen, että pyyhkii vastakkaisia käyttäjiä oikealle tai vasemmalle pelkän profiilikuvan perusteella, jolloin  positiivinen vaikutus tulisi tehdä parissa sekunnissa.

On harmillisenkin harvinaista, kuinka vähän ihmiset jaksavat avata koko profiilia, selata muita kuvia, tutustua rauhassa toisen käyttäjän esittelytekstiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Toki tätäkin harrastetaan, mutta usein lopullinen tuomio tehdään pinnallisesti vain sen perusteella, sattuuko ensimmäisenä näkyvä kuva miellyttämään silmää. En jaksa uskoa, että tyhjällä profiililla (ilman yhtään kuvaa) esiintyvät käyttäjät keräisivät kasapäin Tinder-pareja.

Mielestäni on kuitenkin fakta, että ensivaikutelma syntyy lähestulkoon poikkeuksetta ulkonäön perusteella – tapahtuipa kohtaaminen sitten Tinderissä, baarissa tai kaupan kassalla. Naiset, jotka repivät pelihousunsa Tinderin pinnallisuudesta, voisivat muistella vahtaamaansa Sinkkuelämää-sarjaa. (Älkää kysykö, miksi helvetissä minä tiedän seuraavan kohtauksen, mutta puolustukseksi on sanottava, että on hyvä tietää, mitä vihollinen ajattelee...)

Mutta joka tapauksessa jossain jaksossa oli kohtaus, jossa Carrie ja Charlotte istuskelevat jonkin kuppilan terassilla ja listailevat tukkimiehen kirjanpidolla paperille, keiden ohikulkevien miesten kanssa antautuisivat lemmenleikkeihin. Voi olla, että muistan väärin, mutta jotenkin tuntuu, että päätös tehtiin ulkonäön perusteella, eikä yhdenkään uroksen sielunmaisemaan perehdytty tarkemmin. Siinä esimerkki live-Tinderistä suoraan New Yorkin kadulta – sillä erotuksella, etteivät päähenkilöt saaneet tietää, olisivatko arvioinnin kohteena olleet miehet laittaneet heitä jatkoon. Vaikka tietäähän sen.

Toinen esimerkki. Olen nimittäin vakuuttunut siitä, että reaalimaailmassa (ei TV-sarjoissa) tapahtuvassa parinmuodostuksessa ulkonäkö näyttelee keskeistä roolia. En ole ainakaan kuullut tapauksesta, jossa vaikka yökerhossa mies tai nainen lähestyisi baaritiskillä kohdettaan ajatellen, että tuolla tyypillä on varmasti aivan mahtava luonne! Kyllä siinä useimmiten on taustalla jokin muu houkutteleva seikka. 

Summa summarum, ulkonäkö antaa ensivaikutelman, jonka jälkeen luonne ja muut piirteet ratkaisevat jatkopotentiaalin. Tinderissä tämä vain korostuu normaalielämää rankemmalla tavalla. Ja koska graduni on tietojärjestelmätieteeseen liittyvä tutkimus, haluan korostaa, että sovelluksen teknologia tekee pelitemmoltaan Tinder-pelistä pinnallisen, jolloin itse käyttäjät ovat ennemminkin uhreja. Don’t hate the player, hate the game.