Katsoin jonkin aikaa sitten Yle Areenasta nettideittailun maailmaan perehtyneen dokumentin ”Tyger tutkii.” Dokumentissa Tyger Drew-Honey nosti – Tinder yhtenä esimerkkinä – pinnalle kysymyksiä siitä, millainen nykyajan nettideittailuetiketti on, onko mahdollista sitoutua vain yhteen kumppaniin ja mitä uutta nykyteknologia on parinmuodostukseen tuonut.
Nettideittailua helpottavasta
teknologiasta puhuttiin mm. haastattelujen muodossa niin positiiviseen kuin
negatiiviseenkin sävyyn. Kaukana ovat ne ajat, kun vastapuolelle rustattiin
rakkausrunoja kynällä ja paperilla. Toisaalta teknologia antaa mahdollisuuden
harjoitella internetissä keinoja, joita voi mahdollisesti kokeilla myöhemmin
tosielämässä. Kynnys lähestyä toista ihmistä on huomattavasti matalampi.
Mobiilideittailusovelluksen tai
nettisivustojen käyttö voi lisätä itseluottamusta, mutta eräs haastateltava
totesi osuvasti kaikkien istuvan nykyisin vain kotonaan esittämässä muuta kuin ovat, sen
sijaan että eläisivät kuin esittämänsä henkilö. Nykyään siis piileskellään
älypuhelinten tai tietokoneiden näyttöjen takana, eikä uskalleta tarttua härkää
sarvista.
Esimerkiksi Tinder tarjoaa ratkaisun
– tai ainakin apukeinon – epäloogisen asian eli rakkauden löytämiseen
loogisella järjestelmällä. Teknologia poistaa arpomisen ja epävarmuuden tunteen
sekä antaa mahdollisuuden miettiä tarkemmin, millaisen kuvan itsestään
vastakkaiselle osapuolelle välittää. Tästä huolimatta on kuitenkin aiheellista
pohtia, onko tarjontaa jo liikaa? Dokumentissa pohditaan, pystytäänkö
deittisovelluksen kautta sitoutumaan vai ajatellaanko seuraavan Tinder-pariksi
napsahtavan olevan vielä edellistäkin kumppania parempi? Haittaako pinnallinen kyberdeittailu
parisuhteen muodostamista?
Monet haastateltavat totesivat
olevansa koukussa deittisovellukseen, mikä taas nakertaa suhteen osapuolten
välistä luottamusta. Alitajuisesti etsitään aina parempaa tai itselle
sopivampaa kumppania, koska vaihtoehtoja on niin runsaasti. Tyger vertaa
deittisovelluksen käyttöä buffettiin: vaikka kuinka söisi, ei tule kylläiseksi.
Aina haluaa kokeilla jotakin uutta.
Tekeekö Tinderin käyttö sitten ihmisistä julmempia toisilleen? Dokumentti testasi ns. ”live-Tinderiä”, jossa vastaantulevan ihmisen tuli tehdä päätös, laittaisiko koehenkilön luonnossa tindermäisesti jatkoon vai ei. Todellisessa maailmassa pakkien antaminen oli roimasti haastavampaa ja koehenkilöt miettivät enemmän toisen osapuolen tunteita. Netissä torjuminen onnistuu yhdellä sormen liikkeellä.
Dokumentissa todettiin osuvasti,
että mitä enemmän käyttäjällä on yhteyksiä (lue: Tinder-pareja), sitä
eristäytyneempi olo hänellä on. Matchien määrä ei takaa välttämättä onnea. Näyttäisi myös
siltä, että koska suhteenmuodostus on uusien deittailuteknologioiden ansiosta
nopeutunut, ovat myös suhteet vastavuoroisesti lyhentyneet.
Laitoin tuntemalleni Tinder-parille linkin tähän juttuun, josko edes jompi kumpi heistä innostuisi haastattelusta. Ovat seurustelleet kohta vuodenpäivät, joten minusta se täyttää jo pitkäaikaisen kumppanin kriteerit Tinder-aikakaudella.
VastaaPoistaKiitoksia avusta! Muotoilen toukokuun aikana vielä virallisen "etsintäkuulutuksen", kunhan saan määriteltyä tarkemmin sen, minkälaisia käyttäjiä haluan haastatella. :)
Poista"Dokumentti testasi ns. ”live-Tinderiä”, jossa vastaantulevan ihmisen tuli tehdä päätös, laittaisiko koehenkilön luonnossa tindermäisesti jatkoon vai ei." Pitikö testattavien ihmisten siis kertoa sille koehenkilölle päin naamaa että jatkoon/ei jatkoon ja tiesikö se mahdollinen dumpattava keiltä asiaa kysyttiin? Koska silloinhan koetilanne on eri kuin Tinderissä, jossa vastapuoli ei itse asiassa saa edes tietää osuuko valitsemiisi parametreihin. "Torjunnat" eivät siis Tinderissä varsinaisesti näy sille toiselle osapuolelle, ainoastaan matchit.
VastaaPoistaEli toisinsanoen Tinder vastaa livetilanteista ehkä lähinnä sellaista, jossa olet esim. baarissa tai muussa tilanteessa jossa ympärilläsi on paljon ihmisiä. Heistä sitten skannaat löytyisikö kiinnostavanoloisia joille voisi mennä juttelemaan, mutta jos et mene niin se kohde ei ikinä saa tietää että edes harkitsit sellaista.
PoistaPäin naamaa kyllä. Tilanne on tosiaan eri kuin Tinderissä, joka ei tätä hylkäämistä paljasta. Tuon dokumentin kokeilun tarkoituksena oli ehkä ennemmin näyttää se, kuinka paljon helpompi ihmisiä on heivata ulkonäön perusteella vasemmalle virtuaalisesti. Hyvä tuo baarivertaus!
Poista