Vaaliehdokas on kuin Tinder-parien keräilijä

Tänä vuonna käydään ensimmäiset vaalit Tinderin aikakaudella. Ilmiö näkyy vaaleissa mm. erilaisten, Tinder-tyylisten vaalikoneiden muodossa. YLE:n Kandideitti kehottaa valitsemaan Tinderin tapaan oman vaalipiirin, halutun ikähaarukan ja sukupuolen. Kandideitin käyttäjän tulee vastata muutamaan poliittiseen kysymykseen, jonka jälkeen tämä voi hylätä tai laittaa jatkoon vastaantulevan ehdokkaan pelkän profiilikuvan, etunimen ja iän perusteella. Jos jatkoon laitettu ehdokas on ollut samaa mieltä vähintään kolmesta kysymyksestä, syntyy match.

Politinder sen sijaan esittää käyttäjälle vain ehdokkaan valokuvan ja etunimen. Ideana on selvittää, mitä puoluetta käyttäjä äänestäisi ensisilmäyksen perusteella, sillä ”Tinder-pareista” näkee prosenttiluvut siitä, mikä puolue olisi saanut pelkän ulkonäön perusteella suurimman kannatuksen. Ja Tinderkö muka pinnallinen?

Venäjällähän Tinder ja politiikka on yhdistetty jo vuosi sitten. Putinderissä ehdokkaita on tosin vain yksi ja vasemmalle pyyhkäisyllä saattaa olla kaltereista päätellen hieman vakavampia seurauksia. Ihme toisaalta on, että hylkäysnappi sovelluksesta ylipäätään löytyy. 

Nyt.fi

Näiden hassutteluiden rinnalle voisi oikeasti olla tilausta Tinder-tyyliselle vaalikoneelle. Tämä tosin perustuisi ehdokkaiden kuvien näyttämisen sijasta vaalikonekysymysten esittämiseen. Nykynuoriso on niin mobiililaitteidensa lumoissa, että perinteisen vaalikoneen sijasta simppelille puhelinsovellukselle voisi olla kysyntää. Käyttäjä voisi yksinkertaisella sormenliikkeellä vetää ehdottomat linjaukset mm. seuraaviin kysymyksiin:
 

*      Nato

*      Sukupuolineutraali avioliitto

*      Maahanmuutto

*      Pakkoruotsi

*      Ydinvoima

Nopeatempoinen pelaaminen saattaisi saada aikaan spontaaneja, intuitiivisia vastauksia ja Tinderin raadollinen ”jatkoon vai ei”-kulttuuri karsisi sellaiset klassiset vastaukset pois kuin ”en osaa sanoa” tai ”siltä väliltä." Niin sanotusta Tinder-pari -valikosta näkisi vaalikoneen tapaan, ketkä ehdokkaat ovat lähinnä omaa ajatusmaailmaa. Sovellus olisi loppujen lopuksi siis hyvin lähellä Kandideitin toimintalogiikkaa, mutta ehdokkaiden kuvien sijasta keskittyisi kysymysten näyttämiseen – ei siihen, näyttäisikö ehdokas profiilikuvan perusteella hyvältä Arkadianmäellä. 

Eduskuntavaaliehdokkaan vaalityössä on itse asiassa paljon tindermäisiä piirteitä. Ehdokas pyrkii tavoitteellisesti antamaan itsestään juuri halutunlaisen kuvan tietylle kohderyhmälle. Ulkonäkökeskeisyyden sijasta työkaluina ovat ennemmin harkitut sanankäänteet, näkökulmat, eleet ja yleinen käyttäytyminen.

Toisaalta ehdokkaat sortuvat usein samaan kuin jotkut Tinderin käyttäjät: itsensä markkinointi repsahtaa kusettamisen puolelle. Tinderissä käyttäjä voi huolitellun kauniilla tai komealla profiililla viekoitella toisen käyttäjän laittamaan tämän jatkoon. Tinder-parien keräilyä vastaavaa toimintaa poliitikolla on äänien kalastelu, joka voi herkästi lipsua harmaalle alueelle.

Kuten Tinderissä profiilikuva ei välttämättä vastaakaan treffeillä täysin todellisuutta, saattaa poliitikko kääntää takkinsa ja pettää kauniisti maalaamansa vaalilupauksensa siinä vaiheessa, kun kansanedustajan titteli on takataskussa. Tinder-parin voi aina poistaa harkitulla sormen painalluksella, mutta kansanedustaja nauttii pestistään pahimmassa tapauksessa vähintään seuraavat neljä vuotta.