Yksi graduni keskeisimmistä käsitteistä
tulee olemaan itsensä esittäminen ja markkinointi digitaalisesti – Tinderin tapauksessa
mobiilisovelluksen avulla. Yksi blogini tavoitteista taas on tutustua
mielenkiintoisiin ihmisiin Tinder-ilmiön ympäriltä. Tämä sai hyvän startin, kun
täyden kympin naista Tinderin ja bloggauksen avulla metsästävä Sami tuli
Jyväskylän reissullaan vaihtamaan muutaman ajatuksen Tinderistä.
Sami Kympinmestästäjä on tällä
hetkellä Suomen mittakaavassa ehkä paras esimerkki siitä, kuinka itsensä voi
sosiaalisen median avulla tuotteistaa Tinder-ilmiöksi. Itse Tinder-tilin ja
bloggauksen ohella Sami markkinoi projektiaan mm. Facebookissa ja
Instagramissa, joten some-kenttä on hyvin hallussa.
Viskilasien äärellä käydyissä
keskusteluissa nousi esille ennen
kaikkea yksi markkinoinnin keskeisimmistä kysymyksistä – massasta erottuminen. Voisi
sanoa, että tässä Sami on henkilöbrändäyksellään hienosti onnistunut.
Tinder-profiili herättää mielenkiinnon, ohjaa blogin pariin, mutta ei missään
vaiheessa paljasta liikaa, vaan säilyttää tietyn mystisyyden kuvan. Vastapuoli
miettii väkisinkin, minkälainen tämä ihminen todellisuudessa onkaan.
Tästä päästäänkin oman graduni
aihepiiriin eli itsensä esittämiseen ja verkkoidentiteettiin. Miten
digitaalinen minä kohtaa todellisen minän? Tinder-profiili kun ei välttämättä
olekaan peilikuva todellisuuden henkilöstä. Sami on sivaltanut sangen osuvasti
aiheesta keskustelua herättäneessä kirjoituksessaan Selfie-kusetus.
Tähän ilmiöön on kyllä
valitettavasti itsekin Tinderin parissa törmännyt, sillä ainakin naiset ovat
varsin taitavia ottamaan itsestään parhaita puolia korostavia kuvia. Samaan
hengenvetoon täytyy ”platonisen Tinder-tutkijan” ominaisuudessa todeta, että saattavathan
miehetkin sortua kyseiseen taktiikkaan. Siitä vain ei itsellä ole kokemusta.
 |
| Tinderin Platon |
Ennen varsinaisen
tutkimussuunnitelman lukkoon lyömistä pyörittelin ajatusta Tinderin ja
LinkedInin vertailemisesta. Samalla tavalla kuin työnhakuun tarkoitetun profiilin
(CV) tulisi auttaa työmarkkinoille pääsyssä, voidaan Tinderissä tähdätä
rakennetulla (tai lavastetulla) profiililla parisuhdemarkkinoille. Kuitenkin
profiili on vain ponnistuslauta todellisen minän esittämiseen, joten
virtuaaliminän tulisi edes jollain tasolla korreloida todellisuuden kanssa. Innovatiivinen,
toimiva CV tai mielenkiintoa herättävä Tinder-profiili auttavat erottumaan
massasta, mutta työhaastattelussa tai treffeillä lupauksia tulisi pystyä
lunastamaan.
Onhan tietysti kaiken maailman
valelääkäreitäkin olemassa ja jumalaisilla puheenlahjoilla supliikkimies (tai –nainen)
voi ehkä Tinder-treffeillä pelastaa selfie-kusetuksen aiheuttaman pettymyksen. Silti
uskon, että lähtökohtaisesti digitaalinen minäkuva on fiksumpaa rakentaa
todellisten ominaisuuksien pohjalle. Ehkä tutkimusprojektini aikanaan tuo vastauksia
siihen, mikä on tehokasta itsensä markkinointia ja milloin syyllistytään
selfie-kusetukseen. Toisin sanoen, missä veteen piiretty viiva
verkkoidentiteetin ja todellisuuden rajalla kulkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti